maanantai 14. helmikuuta 2011

Ei täs mitään ihan normipäivä

Käytiin viimeviikolla Saran ja Hukan kanssa hallilla treenimässä. Otettiin liikkuroituina ja vähän kokeenomaisina liikkeitä. Tuike teki periaatteessa melko huonosti. Aluksi se oli vähän paineistunut, mutta palkkasin sitä hyvistä, jolloin rentoutui pikku hiljaa. En enään muista tarkkaan mitä tehtiin, mutta ainakin merkkiä yksittäin, sitten ohjattua ja seuraamista.


Kuva on kyllä viimevuodelta, mutta mikä ois muuttunut? (c) Emilia

 Tänään kävin sitten yksin hallilla treenaamassa. Päätin kokeilla sekoittaa tokoon vähän agilityä, sillä eihän tällä tavalla enään mitään voisi menettääkään. Lisäksi liikkuroin itse itseäni, mikä tuntuu todella tyhmältä, mutta jos saisi sitä rutiinia Tuikelle. Agilityähän Tuike rakastaa yli kaiken. Jos tällä saisi vähän intoa vielä lisättyä treeneihin ja sitä myötä kisoihinkin. Tehtiin ensimmäiseksi merkkiä niin että menessä Tuiken piti (eli se sai) hypätä yhden agihypyn yli. Pari ensimmäistä toistoa teki muuten hyvin, mutta meinasi pysähtyä automaattisesti merkille (tarkoitus oli siis, että Tuike kiertää merkin). Mutta ainakin teki paljon paremmalla vietillä ja nopeammin, kuin yleensä. Seuraavalla parilla toistolla Tuike taisi jo käydä ylikierroksilla, sillä jäi vain pyörimään hypyn toisella puolella eikä enään kuunnellut. Pietettiin pieni tauko, jonka jälkeen Tuike teki todella hienosti.

Ruudun Tuike on yleensäkin tehnyt melko vauhdikkaasti, mutta silti halusin tehdä yhden toiston niin, että hyppy olisi matkalla ruutuun juostessa. Ehkä juoksi vähän nopeampaa ruutuun ja paremmalla vietillä kuin normaalisti, mutta tässä ei kyllä ollut oikeastaan kummoista eroa. Sitten laittelin halliin putken ja kepit ja vein hypyn ja ruudun poies. Tehtiin muutama kohtuu pitkä seuraamiskaavio ja pari ihan lyhyttä, joista palkaksi pääsi kepeille tai putkeen. Tehtiin sitten ihan normaalisti zetaa niin että palkkasin jokaisen asennon jälkeen ja järjestyksessä m-s-i. Hyvin teki.

Lopuksi vielä treenailtiin kontakteja ja keppikulmia. Kontakteissa ei mitään uutta, mutta keppikulmat sentään rupes sujumaan ihan eritavalla kuin ennen. Ehkä viimeksi kesällä päästy treenaamaan näitä kunnolla, kun ei ohjatuissa viitsi jäädä jankkaamalla jankkaamaan vain yhtä estettä. Kyllä helpottaa elämää tuo ajokortti ja auto jota saa porukoilta lainata aina välillä.

4 kommenttia:

Laura kirjoitti...

Kiva käydä lukee näitä, mul on samasta kennelistä BC pentu, kohta 8 kk :)

Saara kirjoitti...

Piti käydä heti kyylämässä teidän blogia ja huomasimpa et Detta on Tuiken velipuoli (sama isä + Dettan mummo äidin puolelta on Tuiken äiti). Toivottavasti Detta on hieman fiksumpi ja helpompi tapaus kuin Tuike. (: Miekin varmaan tulen tästä lähin seuraileen teidän blogia.

Laura kirjoitti...

Ainaki tähä asti ollu helppo, nyt pikku murkkua pukkaa eikä aina anna ottaa itteään kiinni, mut se menee ohi (: Kauhee nopeesti se oppii kaiken, et ei tässä hätää. Seuraile ihmeessä, sinne saa kommentoida ja muuta ;)

Saara kirjoitti...

Jeps (: Murkkuikä onneksi menee aina ohi jossain vaiheessa.

Blog contents © Paimenten poluilla 2010. Blogger Theme by Nymphont.