Miten voi jokin olla näin hankalaa

Tänään oli toko ja agitreenit. Ollaan nyt kotona tehty joka päivä melkein viikon ajan kerran päivässä paikkaistuminen. On tehty lyhyttä ja vähän pitempää ja joka kerta se on pysynyt eikä valunut. Tänään sitten se taas jälleen kerran hallilla valui alas melko nopsaan, vaikka kehuin sitä välillä suullisesti. Tuntuu etten ikinä saa tätä liikettä toimimaan, se vaan valuu aina maahan. Vain yhdessä kokeessa se on istunut ja silloin saimmekkin sen ainoan ykkösemme. Enkä usko, että saan ikinä muita liikkeitä niin täydellisiksi Tuiken kanssa, että voisin antaa istumisen mennä nollille. Tänään tuntui jo siltä kuin voisin luovuttaa tämän asian kanssa, mutta kokeillaan nyt vielä Kirsin neuvoilla yrittää lisätä kotona häiriötä paljon, namupaloja ja lentäviä leluja ja silti on istuttava.

Metsässäkin alkaa olla jo vähän sulaa ja sielläkin on pystynyt jo käymään lenkeillä, ihanaa :)
Agitreenit meni samaan tapaan kuten ennenkin, Tuike kyllä osaa, mutta ohjaaja ei. Ehkä vielä joskus miekin opin ohjaamaan. Mutta pääasia, että treenit on mukavia. Täytyy kyllä mainita, että tokotreenitkin ovat sujuneet nyt muilta osin todella kivasti. Tuikella on ollut vähän asennettakin mukana treeneissä.

Pyrrikin on treenannut ahkerasti tokoa. Sen seuraaminen on väljää, mutta enää se ei edistä. :D Mutta voi olla että en jaksa alkaa viilaamaan Pyrrin seuraamista, vaan opettellaan ennemmin jotain uutta. Se ei kuitenkaan enää kisoihin mene. Mutta Pyrrinkin kanssa on niin kiva touhuta, kunhan jaksaa värkkäillä liinojen kanssa. Kotipihassa se kun ei pysy yhtään irti, vaikka vierailla kentillä yms sitä pystyy pitämään irtikin. Ja kentille en taas jaksa sen kanssa vääntäytyä, kun siinä tulee taas muut ongelmat vastaan. :D