Tokoja ja tokoja
Tunnisteet: tokotusTokomotivaatio on vihdoin ja viimein nossut jostain pohjamudista esiin ja ollaankin suhteellisen paljon treenailtu. Asiaa on varmasti edesauttanut koulussa tylsillä tunneille laadittu treenisuunnitelma. Jota en kyllä aivan onnistunut noudattamamaan, mutta jotain suunniteltua kuitenkin. Se on jo hyvin paljon multa, joka en yleensä suunnittele treenejä yhtään. Ollaan treenailtu nyt vain yksin, mutta paikkoja on sentään vaihdeltu melko usein. Eniten työn alla on ollut tunnari, ruutu, seuraaminen ja kaukot.
Vilpin seuraaminen on edelleen suoraan sanottuna kamalaa. Joka suuntaan vilkuilua ollaan aika hyvin saatu pois tekemällä aina välillä sopivissa tilanteissa hihnan kanssa seuraamista. Näin on ollut helppo puuttua kaikkialle katselusta. Siltä osin alkaa siis olla ok tuo seuraaminen. Mutta se edelleen painaa melko paljon ja pomppii askelvaihdoissa, joissa meinaa edelleen kuumua. Askeleista pahin on peruuttaminen, muut menee nykyään ihan ok. Ollaan yritetty tehdä pitkiä pätkiä nuitakin, eikä aina vain muutamaa askelta. Painaminen on nykyään se suurin vika, en oikein osaa tuolle tehdä muuta kuin palkata koiraa silloin harvoin kun se ei paina ja pahasta painamisesta kieltää.
Tunnari onnistuu sisällä oikein hyvin. Ollaan tehty ympyrää, suoraa ja tänään kokeiltin vähän normaalia vaikeampia. Kokeiltiin erittäin lähellä toisiaan olevia, jopa noin 1cm välein. Ja aina palautuu oikea. Mutta kun ulos mennään niin Vilppi ei enää maltakkaan haistella kunnolla. Lähes joka kerta merkkaa tai nostaa oikean, mutta monesti tuo väärän tai nostelee vääriä ennen oikean tuontia. Ehkä tarpeeksi toistoja tekemällä rupeaa onnistumaan ulkonakin?
Ruudussa tahtoi hakeutua jonkun merkin taakse, nyt ollaan tehty vain paljon toistoja eri paikoissa ja nykyään hakeutuu kyllä todella hyvin sinne keskelle! Jes! :) Kaukoissa periaatteessa osaa vaihdot hyvin, mutta välimatkan kanssa tahtoo tulla vähän eteenpäin m-s ja s-m vaihdoissa. Noihin ajattelinkin pikkuhiljaa opettaa vähän erinlaista taktiikkaa. Välillä on vähän kuunnellut huonosti, mutta se on jäänyt treenaamisen myötä aika lailla kokonaan pois.
Tuiken kanssa olen temppuillut aina kun se on ollut mukana ja tehnyt jotain pientä. Lopuksi se on saanut myös hakea edelleen ruudun osaset pois. Viimeksi kosketusalustaa tuodessa sylkäisi se käteeni sen kolmessa palassa, josta tuo kuvakin. Ihme että kaikki palaset saapuivat perille asti nätisti. :D
2 kommenttia:
Heh, mäkin aina teen treenisuunnitelmia tylsillä luennoilla :D
Tylsät luennot on niin hyviä tuommoiseen! :D
Lähetä kommentti