Huonoja hetkiä

Ei ole koiranomistaminen aina helppoa, ei. Tuike on vaihteeksi osoittanut osaavansa olla ärsyttävä, ei riitä että sen autojen paimentaminen on maailman ärsyttävintä. Se on päättänyt myös ettei saa muka tarpeeksi tekemistä ja tulee sitten tökkimään juuri kun sattuu olemaan esimerkiksi se kuuma kahvikuppi kädessä. Sitten ne kahvit onkin kivasti sylissä. Lisäksi eilen Vilpin agilitytreenien aikana se oli päättänyt ruokkia itse itsensä. Tuikepossu oli murtautunut koirien ruokasäilöön ja sönyt itselleen sopivan (omasta mielestään!) määrän. Onneksi vastassa ei kuitenkaan ollut aivan ylensyönyttä bordercollie palloa, ei hirveän suurta lovea ollut tehnyt ruokaan. Nyt tosin on kyllä tänään kakkaa riittänyt ja tänään on kyllä paastopäivä.

Tuike ei kuitenkaan ole yksin aiheuttanut harmia miulle. Huomasin aamulla, että Vilppi on jonain päivän taas nakertanut lattialla lojuvia hihnoja yksinollessaan. Mulla kun ei oikein ole mitään paikkaa noille remmeille niin jokapäiväisessä käytössä olevat lojuu lattialle. Yhteen aikaan noin vuosikkaana se järsi noita poikki jonkin aikaa, mutta jätti sitten sen pois ja nyt uudelleen... Huoh. Lisäksi eilen agilitytreenien jälkeen mulla oli ontuva koira. Yhteen esteeseen se kyllä rysäytti päin, mutta enemmänkin takaosallaan ja ontui toista etujalkaansa. Itsellä tietenkin mielessä kaikenlaiset kauhukuvat ocd:n aiheuttamasta nivelrikosta ja muusta pyöri päässä koko loppuillan. Tänään ei onneksi enää ole ontunut ollenkaan. Toivottavasti ei ollut mitään vakavaa siis. Kyllä nuista rakkaista karvapalloista vain onkin välillä huolta ja kyllä ne osaavat välillä ärsyttäviäkin olla.