Treenikuulumisia

Säännölliset tokotreenit on kyllä tehneet aivan ihmeitä miun treenimotivaatiolle, se on todellakin löytynyt vihdoin hyvin pitkän tauon jälkeen. Löytyneenä oli jo jonkin aikaa ennen koetta ja nyt vihdoin onnistuminen kokeessa on kyllä vain ennestään lisännyt sitä. Vaikka Vilpin kierrokset huiteleekin välillä jossain ihan pilvissä, on se silti mahdollista saada toimimaan myös tuossa korkeassa vireessä. Koko ajan kyllä pyritään pitämään virettä alhaalla, jos vaikka se olisi sitten rauhallisessa vireessä myös kokeissa ollessaan esim. 10 vuotias? Vilppi on nyt myös yllättänyt miut erityisen positiivisesti muistamalla asioita hyvin pitkän ajan takaa. Vilpin ollessa nuorempi treenattiin myös ohjattua noutoa ja viimeksi mitään liikkeen eteen tehty aika tasan vuosi sitten. Tätähän piti sitten testailla ja sehän muisti liikkeen, vain vasen puoli tarvitsi hieman muistuttelua. Nyt kolmannella treenikerralla tehtiin jo kisamatkoilla. On se ihana koira ♥ Muutenkin sen kanssa treenaaminen tuntuu koko ajan mukavammalta, myös agilityn puolella.

Agilityssä oltiinkin viime keskiviikkona molempien koirien voimin. Tuike pääsi treenaa kunnolla pitkästä pitkästä aikaa. Todellakin huomasi nyt miten erilaisia nuo ovatkaan agilityssä keskenään. Vilppi ei irtoa kauas ja parhaimmillaan se onkin kun väännetään lähellä, änkeään pieniinkin väleihin, kääntyy vaikka kuinka pienesti ja hyppää/juoksee vaikka miun jalkoihin pahki jos olen tiellä. Tuike taas työskentelee miulummin kauempana minusta ja tekee vaikka mitä ettei vain törmää minuun, tiputa rimoja tai törmää mihinkään. Se tuntuu myös kovin hitaalta nykyään, se on sellainen pikkusievä verrattuna Vilpin räyhänhenki agilityyn. Tuike parka olikin ihan hämillään kun välillä ajauduin yrittämään ohjata sitä samalla tavalla kuin olisin ohjannut Vilppiä. Oli kyllä silti erittäin hauska tehdä senkin kanssa pitkästä aikaa.