Mitään ei tapahdu

Arki tosiaan alkoi ja itsellä on ollut aivan suunnattoman vaikeaa saada unirytmi töiden mukaiseksi (pitää herätä ennen aamu neljää). Tuloksena on ollut aivan armoton väsymys, jonka myötä ei sitten olla jaksettu oikein mitään järkevää tehdä. Ilmatkin on olleet niin kylmiä. Kameran eteenkin on viime aikoina eksynyt useammin oma tai veljen auto kuin koirat. Mukavaa vaihtelua kuvata kyllä välillä muutakin kuin koiria.
Pari kertaa kuitenkin ollaan hakua käyty treenaamassa hieman huonommalla menestyksellä. Kovin vaikea ymmärtää mitä pienen bortsun päässä liikkuu vai liikkuuko mitään. Maalimiehille lähdetään innoissaan täysillä ja sitten pysähdytään katsomaan miuta ja kohta sitten meneekin maalimiehelle. Tämän on nyt kaksissä treeneissä tehnyt joka ikinen kerta. Alan todella epäillä tuleeko siitä koskaan hakukoiraa, mutta ompahan sillä ainakin aina hauskaa treeneissä. Joten jatkamma treenausta. Tuikekin on päässyt tekemään pari kertaa ja voi kuinka pieni bc onkaan onnessaan. Se kyllä etsii edelleen hyvin, mutta muutamia kertoja tehnyt valeilmaisuja, mutta eipä me niistä enää jakseta välittää. Kunhan Tuikellakin on hauskaa. :)

Agilityä ollaan myös ohjatuissa käyty, vähän paremmalla menestyksellä. Ohjaus sujuu koko ajan paremmin ja Vilppi alkaa etenemäänkin pikkuhiljaa paremmin ja hakemaan esteitä. Tosin paljon meillä on vielä harjoiteltavaa, pitäisi treenata ainakin keppejä, etenemistä, hyppytekniikkaa jne. Tuntuu vain niin hankalalta saada itseä yksinään treenailemaan tuonne kentälle, vaikka se tuossa kävelymatkan päässä onkin. Eipä kyllä toistaiseksi ole mitään kisojakaan tiedossa, joten eipä meillä mikään kiire olekkaan kaikkea treenata kuntoon.