maanantai 2. helmikuuta 2015

Vastauksia kysymyksiin

Kiitoksia kaikille kysymyksiä laittaneille! Tässä on nyt sitten vastaukset kaikkiin kysymyksiin. Koska kamera ei ole ulkoillut huonojen kelien takia, niin kaivetaan pari vanhaa kuvaa syksyltä.

Millainen teidän normaali arki on?
Normaaliarki menee hieman vaihdelleen koulupäivien pituuden mukaan, monesti keskellä viikkoakin on hyvin lyhyitä päiviä. Mutta perus "kaava" päivässä on hyvin samanlainen aina. Aamulla ensimmäisenä koirien kanssa ulos noin 10 minuutin pikapissatukselle. Tähän ollaan niin hyvin orientoiduttu, että koirat siirtyvät eteiseen kun napsautan kahvinkeittimen päälle. Koulun jälkeen sitten ulos pidemmälle lenkille. Meidän pidempi lenkki on lähes aina tunnin mittainen lenkki josta osan matkasta saavat juosta irti. Illalla sitten kierretään viimeisenä sama pikapissatuslenkki kuin aamulla, paitsi kesäisin tykkään iltaisin kävellä niin paljon että käydään usein 20-30 minuutin iltalenkki. Lisäksi tällä hetkellä peruspäivään kuuluu johonkin väliin 5-15 minuutin tokoilutuokio. Treenipäivät ovat sitten hieman poikkeuksia, agilitytreenipäivinä mm. lenkitys tulee lämppä- ja jäähyttelylenkkeinä ja tokoilupäivänä jätetään kotitreenaaminen pois. Nykyään myös käydään välillä juoksemassa tai hiihtämässä yms. jolloin lenkin kesto on hieman lyhempi. Toisinaan on myös jaksoja, että tuo kotitreenaaminen on pois kuvioista esim. kuukaudenkin verran. Perusarki johon koirat ovat tyytyväisiä on tuo aamu- ja iltapissatus ja noin tunnin lenkki.

Tuntuuko välillä ettei vaan jaksaisi, että olisi helpompi ilman koiria?
Tuskinpa sellaista koiranomistajaa on, josta ei joskus tuntuisi tuolta. Kun juoksee kahta yötä peräkkäin koiran ripuloidessa 2 tunnin välein ulkona pakkasessa niin todellakin tuntuu että olisi helpompaa ilman koiria. Mutta perusarjessa harvoin tuntuu, huonollakin säällä lopulta kun sieltä lenkiltä tulee niin fiilikset on vain positiiviset. Tosin lähtiessä saattaa kyllä miettiä kuinka helppoa olisi kun saisi vain jäädä sisälle.

5 lemppari ruoka/herkkutuotetta?
Tarkoitettiinkohan tässä nyt omia? No omia herkkuja ovat ehdottomasti erilaiset sipsit. Kaikkia muita vuorotellen menee, mutta juustosipseihin en koske. Ruokatuotteista lemppareita ovat banaanit, niitä voi käyttää niin moneen ja niitä kaupasta tarttuukin aina mukaan. Muita lemppareita on sipulisilli, vaniljavanukkaat ja maapähkinävoi. Olipas näitä hankala miettiä, lemppariruokia olisi ollut paljon helpompi keksiä kuin tuotteita.

Miksi olet valinnut kyseisen rodun?
Bordercollie miulle päätyi hieman sattuman kautta. Olin alun perin aivan ihastunut belgianpaimenkoiriin ja erityisesti groenedaeleihin. Koirahullun päiväkirja -sarjalla taisi olla tuohon ihastukseen aika suuri vaikutus. Halusin kuitenkin aktiivisen koiran, jonka kanssa voisin harrastaa ihan hyvällä menestyksellä mitä ikinä keksisinkään kokeilla. Vanhemmilleni belgianpaimenkoira oli liian suuri, joten erittäin ahkeralla koirarotukirjojen selauksella valinta päätyi sitten bordercollieeseen. Valintaa kyllä vaikutti muutamien upeiden koirien hienot tittelirivitkin ja haaveilin sellaisia omallekin koiralle.

Oletko miettinyt jatkossakin omistavasi vain samanrotuisia koiria vai oletko miettinyt jotain muitakin rotuja, mitä?
Haaveilen kyllä milloin minkäkin rotuisesta koirasta, yhtenä isona haaveena olisi saksanpaimenkoira. Tällä hetkellä se vain tuntuu turhan suurelta koiralta, se vaatisi isomman tilan autossa jne. Pienistäkin koirista (sheltti, jacrusseli jne.) olen haaveillut, jos innostus palveluskoiralajeihin laantuisi. Tällä hetkellä rotuvalikoimaa karsii paljon se, että haluan pitää mahdollisuuden kisata pk-lajeissa. Bordercollie tuntuu tästä valikoimasta tällä hetkellä omaan käteen sopivimmalta, mutta ihan oikeasti olen pohtinut australianpaimenkoiraa. Näistä kahdesta rodusta voisin tällä hetkellä ottaa kumman vain, kummassa sattuisi olemaan tarjolla kiintoisampi yhdistelmä. Onneksi tämä pohdinta ei ole vielä (toivottavasti) pitkään aikaan ajankohtainen, sillä kolmatta koiraa minulle ei tule.

Oletko katunut joskus rotuvalintaasi?
En ole kyllä katunut, niin omalta rodulta tuo bordercollie on tuntunut.

Minkä ikäisenä kiinnostuit koirista ensimmäisen kerran?
Tämä on kyllä paha kysymys, kun en tarkkaan sitä muista. Pienenä pelkäsin koiria, mutta kun parhaalle kaverille kotiutui suomenpystykorvan pentu ollessani 8 vuotias alkoi pelko äkkiä laantua. Tuosta 2,5 vuotta myöhemmin oman koiran kinuamisen vuoksi sain oman kissan (vanhempani vielä uskoivat koirainnostuksen lähtevän kissan saamisella). Eihän siitä mennytkään kuin vuosi kun ensimmäinen koira meidän taloon tallusteli. Tuolloin olin 11-vuotias. Varmaankin vastaus kysymykseen on tuo 8-9 -vuotiaana.

Oletko joskus miettinyt kasvattavasi bordercollieita?
Onhan tämäkin ajatus pyörinyt joskus päässä, varsinkin nuorempana oli oikeastaan melkeinpä suuri haave. Nykyään kuitenkin ymmärrän jo kasvattamisen realiteetit, kaikille pennuille pitäisi löytää kodit ja raskia luopuakin niistä. Lisäksi pennuista on paljon työtäkin. Viimeistään kasvattamis aikeet kaatuvat siihen etten halua omistaa enää yhtään narttukoiraa. Uroskoira sopii niin paljon paremmin omaan käteen.

Mitkä ovat omat tavoitteesi koirien parissa?
Suurimpana tavoitteena jokaisen koirani kanssa on sujuva arki. Haluan, että koiran kanssa on helppo liikkua missä vain ja millä vain. Haluan myös, että koira helposti irti pidettävä. Sen jälkeen tuleekin sitten tavoitteet harrastuspuolella. Omat tavoitteeni harrastuksissa ulottuvat aina valionarvoon asti. Arvokisamenestys olisi hienoa, mutta sinne asti ei vain tahdo riittää oma motivaatio treenata.

4 kommenttia:

Bea kirjoitti...

Lisäkysymys: Kun sulla on kerran ollut molempia, miksi mieluummin uros? Itse olen alkanut miettiä, josko jatkossa joskus tulisi uroskin tähän taloon, vaikka olen aina sanonut ei poitsuille :D

Saara kirjoitti...

Bea, Yksi syy tietenkin on narttujen juoksut: tietävät taukoa harrastuksiin ja vielä vaikuttaa muutenkin mahdollisesti koiran käytökseen ja molemmilla nartuillani oli välillä lieviä valeraskauksia. Toinen on tuo narttujen perusluonne, ne kun tuntuvat olevan sellaisia kieroja, siis niin narttuja. :D
Vilppi nyt on ollutkin erittäin helppo uros vielä, kun juoksunartutkaan eivät häiritse treenejä yms. Ja tuo urosten putkiaivo luonne sopii itselle.
Linkkaan tähän vielä yhden bc-kasvattajan ajatuksia, jotka sopii oikein hyvin omiin ajatuksiin: http://www.cabaroo.com/fin/urosvsnarttu.html

Hertta ja Kerttu kirjoitti...

Oi kuinka mielenkiintoisia vastauksia :-) Tälläisiä on kiva lukea, kun mielipiteet on tuotu julki selkeästi!

Saara kirjoitti...

Kiitoksia ihanasta kommentista! :)

Blog contents © Paimenten poluilla 2010. Blogger Theme by Nymphont.