Maalla ja metsässä hakutreeniä

Viikonloppu vietettiin melkein kokonaan maalla Oikaraisella. Maalla on kyllä niin mukavaa. Lauantaina töiden jälkeen ajeltiin suoraa Oikaraisella kotikotia ja oltiin siellä yö ja vielä pitkälle iltaan eilen. Metsässäkin pystyi jo juuri ja juuri kävelemään lauantai-iltana. Muutamia kertoja humpsahteli niin syvälle ettei kumisaappaan varsi riittänyt. Eilen lähdettiin lenkkeilemään heti aamusta Elinan ja Tessu-lapinkoiran kanssa. Hanki kantoi vielä mahtavasti paikoissa joissa lunta oli. Käytiin ihana melkein kahden tunnin päämäärätön vaeltelu pitkin metsiä. Tuollainen lenkkeily on kyllä ihan parasta! Oikaraisen maisematkin ovat kyllä niin upeat.

Tänään käytiin treenailemassa hakua. Päästiin ensimmäistä kertaa treenaamaan metsässä. Lunta oli hakuradallakin, mutta kumisaappaan varret riitti jo. Vilpille neljä maalimiestä, kahden ensimmäisen lähdön piiloon näki ja jäivät tosi lähelle. Kaksi seuraavaa maalimiestä oli valmiita. Pääpaino oli edelleen irtorulla treenissä. Hyvin se kyllä toi rullan ja juoksi näytöllekkin. Vetää se ei vielä osaa, pari kertaa kokeilin roikkua liinan päässä liikaa ja pysähtyi. Toisella kertaa jatkoi itse maalimiehelle ja toiselle jouduin antamaan uuden käskyn. Kyllä se sitten jatkaa kiskomalla loppuun asti, joten eiköhän tuokin selviä kun vain tottuu liinan perässä roikkuvaan ohjaajaan.

Treenien jälkeen Vilppi pääsi vielä painimaan nuoren espanjanvesikoira uroksen kanssa. Niillä kyllä kävi leikit oikein hyvin yhteen ja voi sitä Vilpin riemuakin kun oli painikaveri. Harmi kun kavereiden koirien kanssa Vilppi ei tule tuolla tavalla toimeen. Oikein hyvä syy pahentaa pentukuumetta, kun kyllähän Vilppi tarvitsisi oman painikaverin. Harmi vain ettei ole mitään mahdollisuutta ottaa sitä pentua.