Haasteen vaastaamista

Näistä ihanista kuvista suuret kiitokset isoveljelleni Miikalle!

Saimme haasteen Shetlandialta vastata 11 kysymykseen. Haasteen piti tietenkin tarttua, joten tässä olisi nyt vastauksen kysymyksiin. Olen joskus aikaisemminkin saanut saman haasteen, joten jätän tällä kertaa omien kysymysten keksimisen ja muiden haastamisen välistä.

1. Mitä harrastusta et edes kokeilisi, miksi?
Harrastus, jota en edes kokeilisi? En tiedä mikä harrastus olisi niin kamala, ettei sitä voisi edes kokeilla.

2. Missä voisit kehittyä koiran omistajana? Entä kouluttajana?
Koiran omistajana voisin ehdottomasti kehittyä aamu- ja iltalenkeissä, mutta itseni tunnen niin hyvin, ettei siihen ole tulossa todennäköisesti (ei koskaan saa sanoa ei koskaan) koskaan muutosta. Onneksi kaikki koirani ovat tottuneet meidän päivän rytmiin, johon ei kuulu aamuisin kuin pikapissatus ja samoin illalla. Kouluttajana taas tarvitsisin paljon lisää malttia ja pitäisi kiinnittää enemmän huomiota yksityiskohtiin. Sinnepäin suorituksista ei pitäisi palkata, pitäisi antaa koiran tehdä työt ja olla vaatimatta liikaa, mutta kuitenkin tarpeeksi. Kisoihin pitäisi mennä vasta kun ollaan oikeasti valmiita, eikä kasvattaa kisailmoittautumisella vain treenimotivaatiota.

3. Miten valmistaudut kilpailuihin?
Riippuu niin lajista ja koirasta, mutta koska Tuike ei enää kisaa niin vastaan vain Vilpin osalta. Tokossa hinkataan ennen kisoja pikkujuttuja ja keskitytään paljon oikeaan mielentilaan ja tekniikkaan. Kisapäivänä epätoivoista yritystä väsyttää koiraa hieman ennen kisaa. Agilityssä keskityttiin lähinnä väsytyspuoleen. Itse yritän pysyä rauhallisena ja toisinaan kuuntelen kannustavia biisejä.

4. Minkä rotuista koiraa et ottaisi, miksi? Minkä rotuisesta haaveilet, miksi?
En ottaisi mitään ulkomuodollisesti sairaalloisia rotuja kuten esimerkiksi lyttykuonoja tai lyhyt jalkaisia. En myöskään ottaisi liian isoja koiria, jotka ovat todella lyhytikäisiä. Koirien terveys on minulle tärkeä, joten se sulkee nuo rodut pois. Yksi haave on saksanpaimenkoira, sellainen luonteeltaan tasapainoinen, kaunis ja terve saksanpaimenkoira. Tällä hetkellä ainakin saksanpaimenkoira tuntuu liian isolta koiralta, nuo pienet bordercolliet kulkee mukana niin helposti. Bordercolliet tuntuu muutenkin jotenkin ”helpommilta”, mutta ehkä vielä joskus. Toinen mistä haaveilen ovat pystykorvat (suomen- ja pohjanpystykorvat lähinnä), ne ovat niin kauniita (jos ottaisin koiran pelkän ulkomuodon perusteella, olisi se ehdottomasti pystykorva!) ja luonteeltaankin yleensä mukavia. Itselle ei kuitenkaan pystykorvaa tule ellei käy niin hyvä tuuri, että tulevaisuuden mies sattuisi haluamaan sellaisen metsästyskaverikseen.

5. Onko arjessa jotain haastavaa/treenattavaa asiaa (esim. koirien ohitus)?
Tuiken käytös arjessa on mitä on ja sen kanssa on vähän ongelmiakin, mutta niiden treenauksen kanssa on jo luovutettu. Tuike varastaa ruokaa jos sitä helposti on saatavilla, paimentaa autoja lenkillä, rähisee toisinaan muille koirille ja sählää ihan mahdottomasti mm. lenkeille lähtiessä. Vilpin kanssa arki on pääosin erittäin mukavaa. Koirien ohittamista hihnassa pitäisi vielä hieman parantaa, se yrittää kiskoa lähes kaikkien luokse. Toinen asia on erilaisten eläinten jahtaus metsässä.

6. Mikä on ollut haastavin asia kouluttaa koiralle/koirille?
Oikea mielentila tehdä töitä. Tuiken kanssa ongelmana oli alivire ja Vilpin kanssa ongelma on ylivire. Ehkä sen seuraavan koiran kanssa osaa taas paremmin. Liikkeenä taas hankalin minusta on tunnari, se on niin herkkä liike. Onnistun aina jossain vaiheessa kiirehtimään liikaa yms. ja pilaan liikkeen hetkeksi.

7. Onko sinulla mieluisinta lajia? Entä koiralla/koirilla?
Tällä hetkellä mieluisin laji minusta on haku. Toinen lempilajini on agility. Vilpin mielestä kaikki yhdessä tekeminen on tähän mennessä ollut yhtä hauskaa, joten en osaa sanoa mistä Vilppi eniten pitäisi. Tuiken lempilaji on haku tai agility. Haku tietää paljon ruokaa ja agilitystä Tuike tykkää muuten.

8. Mikä on parasta koiraharrastuksessa?
Onnistumisen tunteet! Mahtavaa saada koira toimimaan haluamallaan tavalla, vaikka yhteistä kieltä ei ole. Koiraharrastuksen takia miulla on kaksi ihanaa koiraa arkea piristämässä ja harrastusten parissa tapaa mahtavia ihmisiä.

9. Kamalin muisto koirasta/koirista? Entä hauskin?
Kamalimmat muistot taitavat olla Tuiken aiheuttamia. Kamalin on edelleen Tuiken aikoinaan bortsuleirillä vuonna 2010 järjestämä kohtaus. Tuike söi yksinollessaan palkaksi varatut kissanruokapurkit metalleineen ja muutaman minulle tarkoitetun suklaapatukan papereineen. Toki olin tuolloin vielä alaikäinen ja lähin päivystävä ell oli yli 100 km päässä. Onneksi leirillä oli ihania ihmisiä, jotka rauhoittivat omaa mieltäni ja tilanne meni koiran vointia seurailemalla lopulta ohi. Seuraavana aamuna Tuike oksensikin pois suurimman osan metallinpalasista.

Hauskin sitten. En osaa kyllä yhtä hauskinta kokemusta sanoa, mutta hienoimpia hetkiä ovat olleet kisoissa onnistumiset. Erityisesti mieleen on jäänyt Tuiken ainoa EVL1 ja FI AVA kisat. Muuten hauskimpia hetkiä ovat olleet koirien kanssa hyvässä seurassa lenkkeilyt kesällä.

10.Uiko koirasi paljon?
Tuike ui keppien ja lelujen perässä niin paljon kuin niitä sille heittelee. Vilppi taas ui aika paljon. Varsinkin mökillä se olisi uimassa koko ajan. Monesti se lenkeilläkin löytää ojia, joissa käy uimassa.

11. Millainen olisi täydellinen koira?
Täydellinen koira on täysin terve ja ulkomuodoltaan pystykorvan näköinen tai vielä tarkemmin Pyrrin näköinen. Luonteeltaan se olisi kuin bordercollie, mutta silmänkäyttöä ei olisi. Luonteessa saisi myös olla ripaus Pyrrin pelleilyominaisuuksia. Valitettavasti tuollaista koiraa ei varmasti ole, mutta aina voi haaveilla.