Voihan kynsivamma

Sunnuntaina päästiin korkkaamaan tämän talven hiihtokausi vihdoin. Lähdettiin poikkiksen kanssa yhdessä hiihtämään Sierijärven jäälle. Kaupungista lähtiessä oli mukava noin -13 asteen pakkanen, mutta ennen kuin päästiin lopulta hiihtämään (porukoilla käymisen, syömisen ja varusteiden etsimisen jälkeen) oli pakkanen kerennyt kivuta -19 asteeseen. Kovin pitkään ei tarjennut hiihdellä, kun mukaan ei kunnon pakkasvarusteita tullut. Oli kuitenkin huippua päästä vihdoin hiihtämään ja Vilppi ainakin nautti.

Maanantaina sitten kaupungissa remmilenkillä käydessä Vilpillä katkesi kynsi. Loppulenkistä huomasin yhtäkkiä Vilpin jättävät verisiä jälkiä, joten ei mitään tietoa miten onnistui kynnen katkaisemaan. Katkesi sitten niin että ydin tuli näkyviin ja kynnen katkennut osa jäi puoliksi vielä kiinni. Ei auttanut kuin lähteä eläinlääkärille poistamaan ylimääräiset osat kynnestä. Vilppi sitten rauhoitettiin ja poistettiin ylimääräiset kynnestä, paketoitiin jalka ja herätettiin. Vilppi sai mukaan kaulurin, kipulääkettä ja antibiootit. Kaulurin pitäminen todettiin heti kotia tultua mahdottomaksi, Vilppiä ahdisti kauluri tosi paljon. Onneksi se ei kuitenkaan ole yrittänyt nyt nuolla jalkaa silti, tosin koko ajan siinä on jotain suojana ollutkin. Pääsin myös toteamaan miten paljon tuollainen kynsihaava voi vuotaa. Eläinlääkäriltä lähtiessä kynsi alkoi heti vuotaa uudestaan, verta on nyt muistona auton penkilläkin. Lattioilta verisiä askeleita on joutunut luuttuamaan muutamankin kerran. Maanantain loppuillan Vilppi parka nukkui krapulaa pois ja nyt sitten yritetään selvitä ihan minimi liikunnalla. Pikkupoika on ainakin tähän asti ollut maailman kiltein sairastaja. Olen rauhassa saanut paketoida jalkaa ja Vilppi on pysynyt sisällä rauhallisena tyytyen kohtaloonsa.