Jälkikokeissa

Tänään sitten koitti se jännä päivä kun korkkasimme Vilpin kanssa jälkikokeet ja samalla pk-uramme. Aamu alkoi maastolla ja pitkän odottamisen jälkeen pääsimme viimein janalle. Vilppi oli yllättävän rauhallinen janalla, lähti laukalla hiljaa. Pysähtyi kyllä 10 metrin jälkeen, mutta jatkoi uudella käskyllä vielä hieman matkaa ja lähti jäljestämään. Itse olin ihan varma, että takajäljelle lähdettiin kun yleensä on ainakin pienen pätkän varmistanut taaksepäin. Mutta ei se tuomari vain meitä käskenyt takaisin, mutta keppejäkään ei noussut ja aika nopsaa hukkasimme jäljen. Siinä hetken pyörittyä lähti määrätietoisesti jäljestämään risukkoon ja hetken siellä mentyämme tajusin, että ollaan porojen jäljillä… Eikun janalle takaisin ja kokeilemaan kerettäisiinkö löytää vielä oikea jälki. Nostikin heti oikean jäljen, mutta oma kiireen tuntu varmaan tarttui koiraankin sillä jäljesti melko epätarkasti. Nosti kuitenkin 3 keppiä, joiden jälkeen luovutin ja palattiin palauttamaan kepit sillä hetki oli aikaakin mennyt jo yli.

Jatkettiin kisaamista kuitenkin, jotta näkee miten muut osa-alueet toimii kokeessa. Esineruutu oli ihan täydellinen. Lähetin noin ruudun keskeltä taaksepäin ja takarajan tuntumasta juoksikin kohta esine suussa takaisin. Tässä vaiheessa fiilis olikin erittäin hyvä. Jäljellä kun oli moni muukin mokannut porojen takia, tottikseen jatkoikin meidän lisäksemme vain yksi koira.

Tottiksessa sitten alkoi todella meidän ongelmat. Vilppi pääsi ensin tekemään tottisliikkeet. Ensimmäisen metrin se seurasi kunnes jäi niille sijoilleen eikä enää lähtenyt seuraamiseen mukaan. Päätin keskeyttää siihen sillä se selvästi odotti ampumista. Tuomari kuitenkin halusi, että teemme muutaman liikkeen ja noudot, jotta ollaan häiriöksi paikkamakuukoiralle. Kehuen sainkin Vilpin matkaan tekemään jonkinlaisen matkalaukku seuraamisen ja liikkeestä istumisen. Noudot sitten Vilppi tekikin ihan tavanomaisella innollaan ja vieläpä täysin oikein, vaikka omat noutokapulan heitot aavistuksen vinoon menivätkin. Paikkamakuun Vilppi vielä suoritti miun vieressä ja kehuin sitä kovasti ampumisten jälkeen. Annoin sen vielä poistua paikalta hihnassaan roikkuen kun sitä itse tarjosi. Ehkä meillä on vielä toivoa tämän suhteen, mutta ennen seuraavia kokeita treenataan ampumisetkin kuntoon.