Viimeiset agilitytreenit

Käytiin torstaina Vilpin kanssa viimeistä kertaa treenaamassa agilityä. Nyt me luovutetaan agilityn suhteen ja keskitytään muihin lajeihin. Kun edelleenkään jo useamman vuoden harjoittelun jälkeen Vilppi ei osaa suorittaa esteitä turvallisesti niin parempi lopettaa. Viime treeneissäkin onnistui vielä kompuroimaan keinulla jotenkin ja hyppäsi päin yhtä siivekettä. Yleensä Vilppi onkin hypellyt päin siivekkeitä ja rengasta. Itse olen treenannut nyt 8 vuotta yhtäjaksoisesti agilityä, joten hieman haikeat fiilikset. Onneksi kesälle on suunniteltu monelaisia maastotreenejä ja saatiin ohjatun tokoryhmän paikkakin, vaikka ohjaajista oli pulaa. Joten käymme innolla kohti uusia haasteita!

Agilityvideoa ja jälleen pakkasta

Välillä on ollut jo ihan kohtuullisia pakkasia, mutta tänään taas pakkasmittari näyttänyt -29 astetta. Koulua olisi ollut yksi tunti, joten katsoin olevani oikeutettu vapaapäivään. Niinpä sitten raahasin kamerankin mukaan lenkille, kun ensin olimme koirien kanssa pukeutuneet hyvin lämpimästi. Eniten kyllä inhoan talvessa tätä loputonta pukemista, että tuolla ulkona tarkenee. Varsinkin Tuike kaipaisi näin kovalla pakkasella jo tossujakin, mutta koen niiden pukemisen liian työlääksi. Ei tällä hetkellä kyllä tossuja edes omisteta kuin kaksi kappaletta. Ne ovat hieman katoavia. Mutta hyvin me tänään tarettiin kun vähän ulkoilutettiin rottaakin:


Viime viikolla agilitytreeneissä kuvattiin koko treenit videolle. Kyllähän se tavallaan ihan kivasti kulkee, mutta ohjaaja ei oikein. Hienosti näkee miten kivasti olen aivan myöhässä ohjaukseni kanssa monesti ja miten upeasti koira räiskii päin esteitä, jos ohjaan huonosti. Tässä siis videolla sensuroimattomana viime viikon treenit:

Pieni paluu treeneihin ja kavereita

Eilen käytiin porukalla kavereiden kanssa lenkillä, mukana miun koirat ja kaverin aivan suloistakin suloisempi 11-viikkoinen lapinkoiran pentu. Tuike nyt ei koskaan tykkää pennuista, mutta eipä tykännyt Vilppikään pienestä lapinkoirapojasta. Sinnikkäästi kerta toisensa jälkeen yritti kuitenkin leikkiä niin Tuiken kuin Vilpinkin kanssa. Vilppi kunnostautui näyttämään mahdollisimman pölhöltä sitten kuvissa.

Tänään sitten käytiin tekemässä vihdoin kevyt paluu treenielämään. Ohjatut agilitytreenit oli peruttu, mutta ahkerina kävimme vähän silti tekemässä. Tehtiin hieman hyppytekniikkaa, hiottiin vähän keppejä eri kulmista ja harjoiteltiin itsenäistä puomin alastulo kontaktia. Jotain muutakin ois pitänyt treenata mikä on tullut ohjatuissa esille, mutta empä sitä enää muistanut, joten noilla mentiin nyt alkuun. :)

Tossusankari ja harrastuskuulumisia

Lauantaina menin kehumaan, ettei Vilpillä ole ikinä kulunut tassut puhki. No enköhän sitten sunnuntaina illalla katsonut miksi koira kävelee niin oudosti, molemmat etutassut auki. Toinen oli mennyt ihan verille asti, toinen ei onneksi ihan. Vilppi on nyt sitten lenkkeillyt tossut jalossa ja onnistunut muutaman niitä hihnalenkeilläkin hävittämään (tosin noihin oli tullut aavistuksen huono kiinnitys). Eilen oli mölliagilitykisat, jotka sitten jäi Vilpillä väliin. Koska oli järjestämässä noita niin kävin juoksemassa kuitenkin Tuiken kanssa kolmosten radan. Pitäisi ehkä senkin kanssa treenata vähän enemmän, se on kuitenkin sen verran erilainen kuin Vilppi. No selvittiin maaliin 0 virhepisteellä ja sijoituttiin 2. Hauskaa sen kanssa on kyllä edelleen mennä, niin hyvin se nykyään paikkailee miun virheitä, ihana vanhus. :)

Tänään pääsi Vilppikin treenaamaan, tokoa pitkästä pitkästä aikaa. Jos nyt ryhdistyttäisiin niin voisi edes loppusyksystä/talvella ollakkin taas koekunnossa koira ja ohjaajakin. Yllättävän hyvin Vilppi kuitenkin liikkeitä teki, tosin helpoimmilla liikkeillä aloitettiin. Ohjattu ja metallinouto on kunnossa, ruutuun juoksemista täytyy vahvistaa. Kaukoissa tekniikka hukassa, seuraaminen normaalitasolla ja paikallaolot ok. Virekin pysyi mukavasti kasassa ja ilmeisesti ei ollut koirallekkaan liian kuuma.

Hellettä ja vähän agilityä

Tänään käytiin kisaamassa agilityä pitkästä aikaa kahden radan verran Keminmaassa. Kisat alkoi meillä vasta 4 maissa ja kyllä tuntui luksukselta käydä kunnon lenkki aamulla koirien kanssa. Pääsivät uimaan läheiseen lampeen. Kisapaikallekkin saavuttiin niin ajoissa, että käytiin vähän uittamassa koiria vähän matkan päässä ensin. Ensimmäinen rata oli agilityrata ja toinen hyppyrata ja eipä se ihan putkeen kyllä meillä mennyt. Ensimmäisellä koira kulki ihan ok:sti mutta oma ohjaus oli ihan tökstökstöks, joten ihan tyhmiä kieltoja. Noita taisi tulla niin monta että HYLlyksi meni. Hyppyrata sikailtiin ihan kunnolla, ensin tippui vain rimat ja sitten kaatui koko esteet, joten radalta pois ja suosiolla HYL. Vaikka radat meni miten meni oli todella kiva kisata pitkästä aikaa, eikä kerrankin harmita edes yhtään. :) Toki itse miten näin ihanalla aurinkoisella ilmalla voisikaan.


Arjessa ollaankin nautittu täysin rinnoin, ollaan uitu todella paljon ja käyty pitkällä lenkeillä (joiden aikana koirat on päässy uimaan) ja vain oltu. Kamera ei ole ulkoillut yhtään joten yllä vain kännykkäkuvia meidän kesästä. Vilpin turkkia vähän kevensin käymällä sitä ohennussaksilla läpi ja nyt silläkin on vähän mukavampi helteillä. Treenattukkaan ei olla juuri mitään, nyt me nautitaan ja treenataan taas sitten kun on kylmempää. :)

Mitään ei tapahdu

Arki tosiaan alkoi ja itsellä on ollut aivan suunnattoman vaikeaa saada unirytmi töiden mukaiseksi (pitää herätä ennen aamu neljää). Tuloksena on ollut aivan armoton väsymys, jonka myötä ei sitten olla jaksettu oikein mitään järkevää tehdä. Ilmatkin on olleet niin kylmiä. Kameran eteenkin on viime aikoina eksynyt useammin oma tai veljen auto kuin koirat. Mukavaa vaihtelua kuvata kyllä välillä muutakin kuin koiria.
Pari kertaa kuitenkin ollaan hakua käyty treenaamassa hieman huonommalla menestyksellä. Kovin vaikea ymmärtää mitä pienen bortsun päässä liikkuu vai liikkuuko mitään. Maalimiehille lähdetään innoissaan täysillä ja sitten pysähdytään katsomaan miuta ja kohta sitten meneekin maalimiehelle. Tämän on nyt kaksissä treeneissä tehnyt joka ikinen kerta. Alan todella epäillä tuleeko siitä koskaan hakukoiraa, mutta ompahan sillä ainakin aina hauskaa treeneissä. Joten jatkamma treenausta. Tuikekin on päässyt tekemään pari kertaa ja voi kuinka pieni bc onkaan onnessaan. Se kyllä etsii edelleen hyvin, mutta muutamia kertoja tehnyt valeilmaisuja, mutta eipä me niistä enää jakseta välittää. Kunhan Tuikellakin on hauskaa. :)

Agilityä ollaan myös ohjatuissa käyty, vähän paremmalla menestyksellä. Ohjaus sujuu koko ajan paremmin ja Vilppi alkaa etenemäänkin pikkuhiljaa paremmin ja hakemaan esteitä. Tosin paljon meillä on vielä harjoiteltavaa, pitäisi treenata ainakin keppejä, etenemistä, hyppytekniikkaa jne. Tuntuu vain niin hankalalta saada itseä yksinään treenailemaan tuonne kentälle, vaikka se tuossa kävelymatkan päässä onkin. Eipä kyllä toistaiseksi ole mitään kisojakaan tiedossa, joten eipä meillä mikään kiire olekkaan kaikkea treenata kuntoon.

Paljon treenailua lomalla

Koko toukokuu ollaan oltu lomalla ja treenattua on tullut aika paljon. Lisäksi ollaan kävelty todella paljon metsissä, kun ollaan vietetty paljon aikaa porukoiden luona maalla. Koirat on nauttinut. Hakutreeneissä ollaan keretty käydä kaksi kertaa. Ollaan jatkettu paikkaa vaihtavilla haamuilla, pientä edistymistä on tapahtunut. Edelleen Vilpillä on hieman liian vähän motivaatiota etsiä maalimiehiä. Täytyy kokeilla ensi kerralla palkata sitä leluilla, niistä se pitää paljon enemmän kuin makupaloista. Vaarana on sitten vain, että innostuu liikaa eikä enää ajattele ollenkaan. Mutta kokeillaan nyt. :)
Esineruutua ollaan myös tehty aika monesti porukoiden luona pihalla. Tutuilla esineillä sujuu tosi hyvin ja etsii hyvin ilmavainulla kaksi esinettä. Uudet esineet taas tuottaa ongelmaa, täytyy nyt kaivaa paljon erilaisia esineitä jatkossa treeneihin.

Tokoa ollaan treenailtu ohjatuissa treeneissä ja itsenäisesti ihan mukavasti myös. Suurimmaksi ongelmaksi on muotoutunut nyt ruudun ja ohjatunnoudon erottaminen toisistaan. Nyt ollaankin pari kertaa kiinnitetty ihan vain siihen huomiota. Vähän tuokin on tuntunut parantuvan. Samoin meidän seuraaminen on hieman parantunut, mutta edelleen se on vähän huono. Muuten liikkeet sujuu onneksi aika hyvin.
Agilityä ollaan myös treenailtu ja treenit sujuu nykyään onneksi pääosin jo todella hyvin ja hyvällä vireellä. Tosin nyt kun ulos siirryttiin treenaamaan, tuli meidän etenemisongelma oikeasti esiin. Sitä täytyy todella treenata. Sunnuntaina käytiin kisaamassakin Torniossa kolmen radan verran. Ensimmäinen meni hienosti ja koira kulki kuten treeneissä, tuloksena 15 ja kepit onnistui ensimmäisellä yrittämällä ja samoin rengas. Nuo minun panikoimat esteet. Kahdella seuraavalla radalla lähti koira ihan käsistä, joten HYL:lyt molemmilta.


Tuike täytti toukokuun alussa 8-vuotta ja kerettiin kerran käydä mätsärissä jo korkkaamassa veteraanikehät olemalla toisia. Ihana höperökoira on edelleen todella pirteä eikä ikä kyllä näy oikein missään. Vähän se on alkanut keksiä omia sääntöjä milloin tarvii totella ja milloin ei. Välillä myös ollaan ihan ylipirteitä ja Vilppiäkin joskus aina iltaisin sisällä vähän leikitetään. Nyt se on keksinyt alkaa myös myyrästämään porukoiden luona, ilmeisesti ei sitten saa ruokaa omasta mielestään tarpeeksi. :D

Menoa ja meininkiä

Muutamat viimeisetä päivät ollaan oltu aika ahkerasti menossa milloin minnekkin. Tiistaina käytiin treenaamassa tokoa ja vihdoinkin päästiin jo kerhon nurmikentälle tokoilemaan kun sekin oli täysin sula ja kuiva! Edelleenkin aurinkoisella ilmalla Vilpille nouto on hankala, mutta muuten meni kyllä hyvin treenit ja Tuikekin sai hengailla vapaana treenien ajan. :) Kotiin tulo matkalla törmättiin veljeeni naisystävänsä kanssa. He olivat valokuvaamassa, joten vihdoinkin saatiin Vilpistäkin hieno rakennekuva (se ei seiso ryhdissä ellei saa tuijottaa minua) ja poseerasin itsekin hetken koirien kera.

Keskiviikkona oltiin agilitytreeneissä. Treenien aikana keppi ja rengas vammojen olevan enemmän omistajalla kuin koiralla. Kun luotin koiran osaamiseen enkä säätänyt mitään niin teki kummatkin esteet aivan hyvin vaikka kepeillekkin oli vaikea kulma ja renkaalle pyyhäldettiin suoraan putkesta. Kerettii treenata yhtä rataa kaksi kertaa, jonka jälkeen Vilppi selvästi väsähti eikä enää keskittynyt ja rupesi mm. tiputtamaan kaikki rimat.

Torstaina ensin päivällä lyhyen koulupäivän jälkeen lähdettiin Kristan kanssa Vaatungille makkaran paistoon. Olipas vain mukavaa ulkoilla pitkästä aikaa eväiden kanssa ja nähtiin lauma kurkiakin, noin 12 kappaletta. Illaksi sitten lähdettiin vielä mätsäriin, jossa molemmat koirat pääsivät aikuisiin. Koiria aikuisissa oli yli 70, joten ihan odotetusti menestyksellä ei juuri juhlittu. Mutta hyvin käyttäytyivät molemmat koirat, vaikka Vilppi vähän kiskookin liikkeissä. Pitäisi ehkä vähän harjoitella ennen Posion näyttelyä. Juoksee myös häntä kauniisti ylhäällä, mutta sitä ei taida alas saada kun tyyppi sen verran innoissaan aina juoksee.


Eilen ja tänään ollaan myös treenailtu tokoa. Lauantaina treenailtiin Matleenan kanssa ja tänään ohjatuissa. Ohjatuissa treeneissä ei kaikki ihan sujunutkaan kun häiriötä oli tarpeeksi. Lisäksi ollaan nyt viikonloppuna vietetty aikaa porukoiden luona maalla. Päästiin avaamaan grillikausikin kunnolla, vaikka ilma ei ihan täydellinen grillailuun ollutkaan. Kamerakin kulki mukana, mutta ilman muistikorttia. Eipä olekaan pitkään aikaan käynytkään tuota, mutta pitäähän se välillä nuinkin.

Pääsiäisagilityä

Kisailtiin eilen ja tänään agilityssä täällä Rovaniemellä Ounashallissa. Aivan ihana paikka kyllä agilitykisoille! :) Tilaa oli ihana ruhtinaallisesti ja hallin sisällä mukavan lämmin. Eilen oli kaksi agilityrataa, ensimmäisellä Vilppi oli aivan kamala. Ei varmaan ikinä ole ollut niin kamala, hyppi jokaisen riman alas ja päin rengasta ja hyppäsi tosi törkeästi a:n kontaktin yli. Siinä vaiheessa palautettiin koira kontaktille ja lähdettiin radalta pois. Toinen rata oli jo vähän parempi, rengaskin onnistu eikä rikottu kuin yksi este, huoh. Molemmilta radoilta siis HYLlyt. Tästä alla video:

Tänään sitten agirata ja hyppyrata. Ekalta radalta video alla. Tänään haettiin sitten hieman paremmin nuita esteitä ja arvonta ei Vilpillä ihan oikein mennyt. Hyppyrata meni hieman paremmin kuin tuo agirata, mutta sekin HYLlytettiin sinkoamalla väärään putkeen. Tänään ei sitten tippunut yksikään rima eikä muurinpalikat lennelleet. Hyppyradalla pitkällä loppusuoralla ollut rengaskin suoritettiin ongelmitta ja kepitkin ekalla toistolla oikein. Ehkä se vielä joskus rupeaa kulkemaan kisoissakin.

Vaikka radat ei oikein onnistuneetkaan niin Vilpin kanssa on kyllä kiva kisata. Se on niin ylisosiaalinen bortsuksi, ei yritä syödä ketään koiraa ja ihmisetkin on aivan maailman ihanimpia kaikki. Oli taas pieni bortsu onnellinen kun näki monia tuttuja. Löydettiin myös leikkiseuraa 10kk bordercollie pojasta, vaikka kovin eivät sisällä vauhtiin päässeet ennenkuin radalla alkoi taas tapahtua ja Vilpin kanssa suosiolla poistuttiin ulos. Mutta katsokaa kuinka pieneltä Viltsu vaikuttaa penskaan verrattuna :D

Auton tuoma vapaus

Viikonloppuna viettiin aikaa porukoiden luona ja ihanasti metsässä kantoi hanki, joten päästiin oikein kunnon mettälenkille. Milloin lie viimeksi päästy. Vilppi ja Tuike todella nauttivat pitkästä lenkistä metsässä kierrellen. Tuike innostui loppulenkistä jopa hepuloiden juoksemaan ympyrää, jota ei ole tehnyt vuosiin! Itsekin nautin kyllä niin kovin, ilmakin oli melkein aurinkoinen, joten sai nättejä kuviakin. :)



Sain myös vihdoin konkreettisia neuvoja ja apuja kesäautoni etsintään. Torniosta sopiva kesäheila ehdokas löytyi, jota lauantaina lähdettiin veli-poikien kanssa katsastamaan ja mukaanhan se tarttui. Niimpä miut nyt näkee kesän ainakin upean Mazda 323:n ratin takana. Voi kuinka mukavaa on taas kun pääsee treeneihin ilman sumpilimista ja vaikka mettälenkillekkin silloin tällöin. Pienen shokin kyllä taas aiheutti tuo 80-luvun lopun auto (minua 3 vuotta vanhempi kaveri!) omine pikku metkuineen, joihin on taas vähän totuttelua. Mutta toistaiseksi minun ja auton suhde on erittäin ruusuinen.

Sunnuntaina käytiin pitkästä aikaa hallilla tokoilemassa (ekaa kertaa omalla autolla!). Meidän hieno seuraaminen tuomittiin, se edistää edelleen. Muuten meidän liikkeet meni ihan kivasti mitä tehtiin tunnaria lukuunottamatta. Otettiin ruutua, kaukoja ja paikkikset. Tänään taas suunnattiin mölliagilitykisoihin Vilpin kanssa. Juostiin mölli ja 1-2 radat. Vilppi oli lähtemässä maata kiertävälle radalle, ei oikein tuo pieni halli monine koirineen selvästi ole meidän juttu. Positiivista että kepit aloitti oikein, mutta itse sitten kehumalla siitä sain sen jättämään kesken. :D Vielä keskiviikon treenit ennen kisoja, hui taas.

Treenikuulumisia

Säännölliset tokotreenit on kyllä tehneet aivan ihmeitä miun treenimotivaatiolle, se on todellakin löytynyt vihdoin hyvin pitkän tauon jälkeen. Löytyneenä oli jo jonkin aikaa ennen koetta ja nyt vihdoin onnistuminen kokeessa on kyllä vain ennestään lisännyt sitä. Vaikka Vilpin kierrokset huiteleekin välillä jossain ihan pilvissä, on se silti mahdollista saada toimimaan myös tuossa korkeassa vireessä. Koko ajan kyllä pyritään pitämään virettä alhaalla, jos vaikka se olisi sitten rauhallisessa vireessä myös kokeissa ollessaan esim. 10 vuotias? Vilppi on nyt myös yllättänyt miut erityisen positiivisesti muistamalla asioita hyvin pitkän ajan takaa. Vilpin ollessa nuorempi treenattiin myös ohjattua noutoa ja viimeksi mitään liikkeen eteen tehty aika tasan vuosi sitten. Tätähän piti sitten testailla ja sehän muisti liikkeen, vain vasen puoli tarvitsi hieman muistuttelua. Nyt kolmannella treenikerralla tehtiin jo kisamatkoilla. On se ihana koira ♥ Muutenkin sen kanssa treenaaminen tuntuu koko ajan mukavammalta, myös agilityn puolella.

Agilityssä oltiinkin viime keskiviikkona molempien koirien voimin. Tuike pääsi treenaa kunnolla pitkästä pitkästä aikaa. Todellakin huomasi nyt miten erilaisia nuo ovatkaan agilityssä keskenään. Vilppi ei irtoa kauas ja parhaimmillaan se onkin kun väännetään lähellä, änkeään pieniinkin väleihin, kääntyy vaikka kuinka pienesti ja hyppää/juoksee vaikka miun jalkoihin pahki jos olen tiellä. Tuike taas työskentelee miulummin kauempana minusta ja tekee vaikka mitä ettei vain törmää minuun, tiputa rimoja tai törmää mihinkään. Se tuntuu myös kovin hitaalta nykyään, se on sellainen pikkusievä verrattuna Vilpin räyhänhenki agilityyn. Tuike parka olikin ihan hämillään kun välillä ajauduin yrittämään ohjata sitä samalla tavalla kuin olisin ohjannut Vilppiä. Oli kyllä silti erittäin hauska tehdä senkin kanssa pitkästä aikaa.

Pari videota Vilpistä

Lauantain toinen rata, josta tulokseksi saatiin 20 ja sij. 3. Pieni räyhänhenki, ei nyt niin pahalta edes näytä videolla kuin miltä radalla tuntui.


Vilppi yrittää piilottaa luut. :D

Viikonlopun teemavärinä keltainen

Viikonloppu vietettiin Pellossa kisaillen Vilpin kanssa agilityssä ja talkoillen. Päivät venyi matkojen kanssa noin 12 tunnin mittasiksi, mutta olihan se mukavaa. :) Itsellä on alkanut vihdoin taas löytyä kisarutiini, joten liiallinen jännityskin oli kadonnut.

Lauantaina aloitettiin kisaamisella, luvassa oli kaksi agilityrataa. Vilppi starttasi maxeista neljäntenä, joka oli erittäin kiva paikka lähteä. Ensimmäisellä radalla en ohjannut kunnolla koiraa ja pienessä hallissa treenaamisen jälkeen esteet tuntui kauhean kaukaisilta. Niimpä Vilppi tuli esteistä ohi ja teimme kolme kieltoa, eli HYL. Toiselle radalle kaverinani mukaan lähti pieni räyhänhenki. Kuumui niin paljon, että keskittyi enemmän räksyttämään miulle kuin itse esteisiin. Tulokseksi 20, joista kepeiltä taisi suurinosa tulla. Tällä huimalla suorituksella sijoituimme kolmansiksi.

Sunnuntaina vuorossa oli ensin oma talkoilu ja päivän päätteeksi päästiin kisaamaan. Hieman mietitytti miten suurimmaksi osaksi autossa odottanut Vilppi kuumuu radalla. Ensin oli hyppyrata. Hieman Vilppi lähti käsistä, mutta ainakin se haki esteitä ja muutaman kerran sille jouduin karjaisemaankin kun oli väärälle esteelle karkaamassa. Taistelimme maaliin 15 virhepisteellä, joka riitti myöskin 3. sijaan. Päivä päätettiin agilityradalla, josta videokin on. Nyt Vilppi sitten kulki kuten treeneissä ja ainoaksi virheeksi jäi keppivirhe. Vitonen riitti tällä radalla jälleen 3. sijaan.

Kaikenkaikkiaan erityisesti viimeisestä radasta jäi todella hyvä mieli, kun vihdoinkin saatiin homma kulkemaan myös kisoissa. Lisäksi rengas suoritettiin täysin oikeaoppisesti, mikä on todella saavutus kun kaksi kertaa tuo on itsensä siihen esteeseen jo yrittänyt tappaa. Kaikki rimatkin pysyi koko viikonlopun ajan ylhäällä, ainoastaan muurinpalikat tippui yhden kerran. Eikä muutenkaan vaikka kuumana kävikin, yrittänyt tappaa itseään eikä rikkoa muitakaan esteitä. Tästä on siis erittäin hyvä jatkaa treenailua ja lähteä tuleviinkin kisoihin.