Liitelyä ja hierontaa

Viime viikolla Vilpin kanssa agiliideltiin jopa kahteen kertaan. Tiistaina vapaapäivän kunniaksi käytiin yksinään hallilla treenailemassa. Tehtiin Vilpin kanssa lähinnä hyppytekniikkaa ja hieman etenemisreeniä. Hyppytekniikka meni yllättävän hyvin, yhteensä kaksi kertaa kaikista toistoista se roiskasi esteet läpi. Muuten keskittyi todella hyvin! Ei edes haukkunut kun piti keskittyä. Keskiviikkona sitten ohjatuissa reeneissä kuten aina. Ohjatuissa muistutusta itelle ettei Vilppiä voi vai nakella edelleenkään hypyille tai se roiskii rimat alas miten sattuu. Mutta koko ajan pikkuhiljaa alkaa oikeasti sujua paremmin ja paremmin tuo liitely.

Arki sujuu melko normaalisti, pari kertaa ollaan käyty porukoilla lenkkeilemässä ja kerran Elinan kanssa täällä kaupungissa. Lenkkeilyt on sujunut pääasiassa pimeän aikaan, joten kamera ei ole ulkoillut mukana kertaakaan. Kännykälläkään ei ole tullut otettua kuvia yhtään. Hieman masentavaa ja väsyttävää kun ulkona on hämärä jo kolmelta illalla. Onneksi sentään jonkun verran on nyt jo jonkun aikaa ollut lunta.

Tänään Vilppi sai olla hierottavana kun koirahierojaksi opiskeleva tuttu kävi sen hieromassa. Vilppi oli lähes jumiton, vaikka se aika päätön menijä on välillä metsässä juostessa ja varsinkin agilityssä. Vasen etujalka oli kuitenkin hieman kipeä ja jumissa. Tuosta jalastahan on leikattu se OCD, jumit varmaan johtuvat siitä ettei käytä jalkaa kuitenkaan aivan samalla tavalla kuin tervettä jalkaa. Hyvä muistutus itselle että se ei todellakaan ole terve, vain oireeton. Onneksi kuitenkaan tuo ei haittaa arkielämää, eikä Vilppi ole ontunut leikkauksen jälkeen ollenkaan ja pystytään harrastamaan aivan normaalisti.

Hän syntynyt on vauhti kallossaan

Vilppi sai juosta tänään nyt ekaa kertaa leikkauksen jälkeen lenkillä irti. Voi sitä ilon määrää pienessä koirassa. Teki piiitkiä suuria loikkia vähän väliä ja sukelsi hankeen ja myyrästi. Emmie tiedä myyrästääkö se oikeasti, mutta hyppii hankeen samalla tavalla kuin esim. ketut kun ne myyrästää. Tuikekin innostui juoksemaan erään kahjon perässä, joka vetelikin hyppyjen lomassa kieliposkella menemään, ihan kirjaimellisesti. Malttoi se hetkeksi pysähtyä tuijottelemaankin jotain hyviä jänniä asioita.



Huomatkaa Vilpin The Häntä, miten sillä voikin olla noin muhkea häntä.

Varovainen paluu treenielämään

Leikkauksesta on nyt kaksiviikkoa ja tulehduskipulääke kuuri on ohi ja ensimmäinen carthopen-pistos on haettu. Niitä on vielä jäljellä kolme, sitten on kaikki lääkitsemiset (ainakin toivottavasti) lääkitty. Nyt on sitten saatu myös alkaa pidentää vähän lenkkejä. Tai oikeastaan me ei niitä aikaisemmin juuri tehty, käytiin pihalla tarpeilla ja kulutettiin energiaa harjottelemalla temppuja. Nyt on pari kertaa pienillä lenkeillä käyty.

Söpöjä kännyräpsyjä Vilpin makaamistyyleistä
Mutta, kuten otsikkokin kertoo, ollaan alettu treenailemaan myös ihan oikeasti. Pari kertaa ollaan tuossa pihalla treenailtu tokoa. Vielä tehdään vain tuollaisia hidastempoisempia liikkeitä, kuten seuraamista, jääviä, kaukoja jne. Kotonahan se toimii tooosi hyvin kun ei tuossa pihalla juuri mitään häiriötä ole. Tehtiin jo ihan alo-mittaista seuraamista, vähän painaa jalkaa, muttei pahasti. Mutta ei tarvi enää mitään apuja. Tehtiin myös 2 minuutin paikkaistuminen, olin näkyvillä ja Tuikekin istui. Molemmat pysyi hienosti (Tuike oli vähän ahdistuneen näköinen vain).
Tänään sitten lähdettiin hallillekkin tokoihin. Tehtiin vain vähän seuraamista, ihan vähän jääviä ja yksi paikkaistuminen. Jäävät tasoon nähden tosi hyvin, eli maahanmeno onnistuu kokeenomaisesti ja seimoninen ihan läheltä. Seuraamisessa veti vissiin liikaa kierroksia ja painoi liikaa + edisti vähän. Paikkaistumisessa kerran haisteli vähän maata, lopetti kun huomautin ja istui hyvin muuten. Tehtiin ehkä noin minuutin ja kerran palkkasin välissä. Mutta paremmin se meni kuin ajattelin, kertaakaan ennen ei olla tehty tuolla tavalla vieraiden koirien kanssa ryhmässä ja uudessa paikassa. Loppu aika sitten muistuteltiin vain sitä miten ollaan hallilla kun muutkin tekee. Huhhuh, nyt oli vain yksi ihminen kahden koiran kanssa meidän lisäksi ja sekin tuntui välillä olevan liikaa Vilpille. Toivottavasti tämä nyt oli vaan tätä kun ei taas olla pitkään aikaa päästy koirien ilmoille ja ensi kerralla menisi jo paremmin sen suhteen.

Kevät se on vissiin vaan

Tänään on ollut aivan upea päivä. Aamulla otin käytiin ensin Vilpin ja Tuiken kanssa jäällä minimini "lenkki". Lähinnä hetki hengailtiin, että koirat sai tehdä tarpeensa ja räpäsin pari kuvaa Vilpistä. Vilppi tosin oli ihan lentoon lähdössä, en tiedä kuinka kauan sillä todellisuudessa oli kaikki neljä jalkaa maassa. Ihan hullu koko koira, se energiamäärä mikä sille on varastoitunut, huhhuh. Ja kun jään päällä oli vettä, siitähän Vilppi vallan riemastui. Se on ihan hulluna tuollaisiin lätäköihin. No, enään pari viikkoa niin voidaan alkaa lenkkeilemään jo ilman hihnaa. :) Tikitkin on jo Vilpiltä poistettu. Piti käydä aamulla sitten Tuiken kanssa erikseen vielä vähän frisbeilemässä ja valokuvaamassa. Lisää kuvia täällä.


Ja koska ilma oli liian hieno kotona olemiseen käytiin vielä Kirsin kanssa toisaallaa jäällä lenkkeilemässä ja tottakai kamera oli sielläkin mukana. Enemmän kuvia täällä. Nyt on sitten yksi väsynyt bc kotona ja toinen energinen edelleen.


Kiitoksia vielä Viiville blogin uudesta ulkonäöstä!

Kalkkunajalka tai filee-koira

Vilpin parantuminen leikkauksesta on lähteny hyvin käyntiin. :) Ainakin tyyppi on erittäin reipas! Hieman on ollut haastellista levossa pitäminen, sisällä Vilppi yrittää riekkua vähän väliä. Ihan kokonaan en ole saanut estettyä sen kaikkia hulluja yrityksiä, mutta aika hyvin levossa se on pysyny. Pari päivää sitten käytiin väsyttämässä puskissa pitkään asunut pentu kaupungilla hengailulla. Niin paljon kaikkea. Vilppi käytäytyi kyllä paremmin kuin olisin uskonut tämän puskittumis jakson jälkeen. Täällä viikko sitten vastaan tullut koira (taisi olla eka kerta kun joku tulee vastaan koiran kanssa täällä Vilpille, kyllä asumme maalla) sai aika komeat haukut Vilpiltä... Kaupungilta shoppailtiin samalla Vilpille uudet valjaat, tai siis ensimmäiset omat valjaat sille. Jos se ei enään niin paljoa kasvaisi. Nuissa on kuitenkin säätövaraa kaulassakin. :) Uusi lelukin ostettiin, mutta se aiheutti sellaista riekkumista, että sen joutui aika äkkiä takavarikoimaan. Annetaan se sitten takaisin kun saadaan oikeasti riekkua.


Vilpin kanssa on kerrattu ja paranneltu myös vanhoja temppuja. Eilen sitten aloitettiin uuden tempun opettelu, takajalkojen nostaminen seinää vasten. Aloitettiin treenamista peruuttamalla sohvatyynylle. Vilppi sitten hämmästytti minut aivan täysin, rupesi heti tarjoamaan oikeaa toimintaa. Mietin sitten pääni puhki mistä se tuon keksi. Kai se sitten muistaa pikkupentu treenejä, jolloin opeteltiin laittaan neljä jalkaa kippoon ja sovelsi siitä. Hassu tyyppi se on.

Nyt sitten yritetään vaan parantua

Maanantaina sitten lähdettiin Vilpin ja kaverini Kristan kanssa ajamaan kohti Seinäjokea. Koko päivän paistoi aurinko siniseltä taivaalta ja pari kertaa kyllä mietti miten hullua koko homma on. Aamulla 10 aikaan lähdettiin Rovaniemen kaupungista (eli mie lähin kotoa joskus puol 10) ja perillä Seinäjoella oltiin illalla kuuden aikaan. Kerran käytiin tankilla ja kaks muuta pysähdystä tehtiin. Lisäksi pieni mutka Oulun jälkeen kun nakattiin yks toinen kaveri autollensa. :D Vilppi nukkui tyytyväisesti koko automatkan, ihan kuin mukana ei edes koiraa olis ollut. Tosin pissalla ja jalottelemassa se sai kyllä matkan varrella käydä aina samalla kun pysähdyttiin. Oltiin yötä hotellissa ja sielläpä sitten virtaa riittikin pienellä bortsulla, joka oli nukkunut monta tuntia autossa. Se riekkui itsekseen sitten jonkin aikaa pienellä kumisella lelullaan, kunnes pisti nukkumaan. On sen kanssa vaan helppo reissata, ei voi muuta sanoa.

Aamulla sitten 9 aikaan vietiin Vilppi eläinlääkärille, Jarmo Rintasalo katsoi vielä Vilpin kuvat ja vasemmassa tosiaan irtopala ja oikea oli täysin puhdas, onneksi. :) Sinne jäi sitten Vilppi leikattavaksi ja me Kristan kanssa lähdimme tappamaan aikaa sillä välin. 12 aikaan haettiin pieni krapulainen Vilppi kyytille. Nyt sitten alkaa meidän toipumisprojekti, kuukausi remmilenkkejä ja sen jälkeen pikkuhiljaa lisäämään liikuntaa ja paljon kipulääkkeitä. Tulomatka ajettiin suoraan parin pysähdyksen kera Roihin, kotona oltiin puoli 8 aikoihin. Kilometrejä koko reissun aikana kertyi melkein 1200, onneksi ei ihan kaikkea tarvinnyt yksin ajaa.

Eilisen illan Vil kitisi, oli ilmeisesti hieman kipeänä, tänään on kuitenkin ollut jo todella pirteä. Hieman kuitenkin on tänäänkin vielä varonut jalkaansa.

Meillä asustaa ihka oikea sisustaja

Tiistai aamuna pääse Vilppi leikattavaksi. Tällä hetkellä raukka ontuu kipulääkkeistä huolimatta. Onneksi ei ole enää pitkä aika leikkaukseen, jonka jälkeen päästään sitten toivottavasti paranemaan pikkuhiljaa. Onneksi se pääosin osaa olla asiallisesti levossa, mutta sitten on hetkiä jolloin ei. Se haluaisi riekkua kuin päätön kana. Joskus se tyytyy vain leikkimään tyhjällä kongilla tai toisella kumilelulla (joka muuten tuli eläinlääkäristä ekojen rokotusten yhteydessä). Mutta joskus se taas kiusaa miua tai Tuikea tai juoksee vaan ympäri taloa.
Yksin ollessaan ilmeisesti sitten taas keskittyy sisustamiseen! Siivoilin tässä pari päivää sitten ja löysin huoneestani lisää pureskeltuja paikkoja... Se oli syönyt sängyn jalkojani, pöydän kulmia ja jopa ikkunan karmeja! Kai se on tykästynyt enemmän pyöreisiin muotoiluihin kuin suorakaiteen muotoisiin? Tai ehkä se ajattelee että joku voi loukata itsensä teräviin reunoihin ja on päättänyt vähän pyöristää niitä ja tehdä niistä näin turvallisempia. Päätinkin tehdä Vilpille ihan oman sisustuskansion, jota sitten voin aina tarvittaessa päivitellä.

Tieto lisää tuskaa

Tänään sunnattiin uudemman kerran eläinlääkärille ja Vilppi nukutettiin uusia kuvia varten. Kuvat kertoivatkin sitten karun totuuden, Vilpillä on OCD vasemmassa olassa. Oikeassa olassa saattaa ehkä olla myös aivan pienen pientä muutosta, mutta eläinlääkäri ei osannut varmaksi sanoa sitä. Vasemman olan muutkoset sen sijaan nyt huomasin heti itekkin, kun kuvia katottiin. Siellä oli jo irtopalakin. Joten leikkaukseen se on mentävä. Vielä ei aikaa varattu, koska täytyy itsellä hieman järjestellä asioita, että päästään lähtemään Seinäjoelle asti leikkaukseen. Mutta mahdollisimman pian sinne yritetään päästä lähtemään niin saatais pikkupoika kuntoon mahdollisimman pian.
Tällä hetkellä Vilppi nukkuu krapulaansa pois ja sai tulehduskipulääke kuurin. Hieman kyllä harmittaa, mutta elämä on. Nyt tämän lepojakson aikana olemme opetelleet jo yhden uuden tempun, koska sohvan lisäksi Vilpillä alkoi maistua sängyn jalatkin. Vilppi osaa nyt istua oravana, Tuiken vieressä istuminen sujuu vielä vähän kehnosti, mutta eiköhän sekin vielä siitä.

Pikapikapäivitys vaan

Pikapäivitystä blogiin vain, kirjoitan ehkä joskus pidemmin jos jaksan. Nyt on sitten Vilppi välikuvattu, kuvautin kyynäret, olat ja lonkat. Väännellessä tuota vasenta etujalkaa aristi hieman tuota ranteen seutua ja ihan vähän myös olkaa. Kuvissa vasemmassa olassa näkyi ihan vähän rosoisuutta. Ontuminen saattaa johtua siitä tai sitten ihan vain kasvukivuista tai lihaksista. Muuten luusto oli aivan priimaa. :) Saatiin kipulääkkeitä ontumiseen ja jos ei nyt lopeta ontumista 2 kk sisällä niin kuvataan olka uudestaan, jos sinne on sitten kehkeytynyt jotain pahempaa. Mutta nyt voin kyllä itse vähän huokaista helpotuksesta. :)

Ei niin hyvää ettei jotain pahaakin

Lauantaina meillä oli touhupäivä ja koska oli hieno ilma niin kamerakin ulkoili taas jälleen kerran. Ensin käytiin Vilpin kanssa vähän treenailemassa tokoa ja sen jälkeen Vilppi sai leikkiä Jedi-tervun kanssa. Vilppi teki vieraassa paikassa tokoa paremmin kuin kotona pihalla. Kotona se vaan haluis lähteä lenkille. :D Mutta tuolla keskittyi oikein hyvin tokoon. Mielenkiintoista tokoilla Vilpin kanssa, kun se on niin Tuiken vastakohta. Kotona se tekee kivasti ja rauhallisesti sisällä. Mutta sitten kun mennään jonnekkin jossa on muitakin niin vietti nousee välillä vähän turhankin paljon. Mutta paljon parempi näin päin ja saa taas paljon uudenlaista ajattelua, kun joutuu täysin eriasioita miettimään. Tuiken kanssa pohti vaan kuinka motivoida ja kuinka saada Tuike tekemään asiat edes laukkalla. Vilpin kanssa ei todellakaan tarvi tuollaisia miettiä. Välillä tuntuu ettei näin erilaiset koirat voi olla samaa rotua.

© Sara N, viimeisessä kuvassa Vilppi päässyt naisten makuun ;D

Treenien jälkeen suunnattiin lenkille Kirsin lauman kanssa jäälle kuvailemaan. Loppulenkistä Vilppi sitten rupesi ontumaan. Illasta ei enää ontunut juuri lainkaan, mutta eilen taas pissatuksen aikana rupesi ontumaan. Tänään Vilppi on edelleen ontunut, ei pahasti, mutta kuitenkin. Tosin pissatuksen jälkeen taas ontunut enemmän. Lähdetään sitten käymään eläinlääkärissä, sain keskiviikkolle ajan. Nyt sitten vain toivotaan ettei ole mitään vakavaa.