Reissukertomus kisoista ja vaellukselta

Viime viikon perjantaina ajeltiin Tromssaan kaverini kanssa ja yövyttiin ihan keskustassa hotellissa. Matkalle sattui todella hyvä ilma, mutta ei jaksettu enää Norjan puolella pysähdellä kuvaamaan. Tyydyttiin vain ihailemaan upeita jylhiä maisemia auton ikkunoista. Lauantaiaamu valkenikin sitten hyvin sateisena ja harmaana. Aamulla aikaisin ajelimme vain 6km päähän kisapaikalle. EVL:ssä meitä oli kisaamassa kaksi koirakkoa. Kokeen aluksi tuomari kutsui meidät ensin kehään ilman koiria ja kerrottiin ohjatun noudon suunta (kaikille sama) ja zetan asennot. Lisäksi liikkuri varmisti että olemme yhteisymmärryksessä englanninkielisestä liikkuroinnista. :) Olimme kisavuorossa ensimmäisinä ja koe eteni aivan normaalissa järjestyksessä. Ensin paikallaolot, joissa huomasin jo ettei Vilppi ole nyt mukana ollenkaan. Noin viikkoa ennen kisoja oltiin käyty treenaamassa kaverin kanssa pk-tottista, jossa ampuminen teettää ongelmia. Vilppi selvästi odotti nytkin ampumista ja niinhän se oli sitten valahtanut maahan istumisesta. Yksilöliikkeet heti paikallaolojen jälkeen ja Vilppi oli edelleen ihan pk-moodissa ja hyytyi seuraamisessa välillä jätättämään metrin päähän. Onneksi zetan kohadalla alkoi pikkuhiljaa tulla koiralta normaalimpaa suoritusta. Liikkurointi Norjassa oli hauskan erilaista, zetassa liikkuri sanoi vain start ja stop ja pysäytykset tehtiin aina siinä kohdalla jossa liikkuri seisoi. Käännökset tehtiin aivan itsenäisesti. Sunnuntain liikkuri taas käskytti pysäytykset, mutta silloinkin tehtiin muu itse. Ruudussa, luoksetulossa ja ohjatussa liikkuri antoi vain käsimerkeillä käskyt. Norjalainen metallikapula oli myös erilainen kuin Suomessa, se oli oikeasti painava. Vilppi hetken mietti ekaa kertaa nostaessaan sen, että mikä tämä on, mutta onneksi toi kuitenkin hyvin. Lauantain kokeemme meni muuten aika penkin alle, kun onnistuin ohjatussa vielä itse sekoittamaan oikean ja vasemman ja näin nollaamaan sen. Mutta saimme kuitenkin palkintoja sijoittuessamme toiseksi.

Sunnuntaina EVL olikin sitten viimeinen luokka ja olimme ajoissa kisapaikalla, kun uni ei kuitenkaan riittänyt kovin pitkälle aamuun. Yhdessä vaiheessa sitten joku poksautti pari ilmapallo juuri kun Vilpin kanssa kävelimme ohi. Hieman jännityksellä sitten käytiin pieni lenkki ja testasin seuruuttaa koiraa ja eihän se oikein lähtenyt mukaan. Tehtiin pari kivaa juttua ja katsottiin muutama VOI-luokan koirakon suoritukset, jotta koira varmasti tajuaisi olevansa tokokokeessa. Sunnuntaina oltiinkin ainoat koirat EVL:ssä ja liikkuri kysyi kokeen alussa haittaako jos Vilppi on yksin paikallaoloissa ja niin Vilppi sitten suoritti paikkikset yksin. Kehään mennessä olikin onneksi ihan erikoira mukana kuin lauantaina, paikkikset onnistui ja kyllä olin onnellinen kerrankin edistävästä seuruusta, kun ei iskenyt kooma päälle. Isompia virheitä kokeessa oli sitten luoksetulon maahanmenoon kaksoiskäsky ja kaukoissa ekaan vaihtoon kaksoiskäsky.

Tässä sitten molempien päivien liikekohtaiset pisteet, ensin aina la ja perään su:
Paikalla istuminen: 0 - 10
Paikalla makaaminen: 10 - 10
Seuraaminen: 5 – 8,5
Zeta: 10 - 10
Luoksetulo: 7 - 7
Ruutu: 0 - 10
Ohjattunouto: 0 - 10
Metallihyppynouto: 10 – 9,5
Tunnistusnouto: 0 - 10
Kaukokäskyt: 8,5 - 8

Lauantaina saimme yhteensä 157 p. ja ei tulosta ollenkaan ja sunnuntaina 294p. ja EVL1 sekä POHJ & NO TVA arvot ja vielä maininnan kokeen parhaana koirakkona olemisesta. :)



Sunnuntaina ajoimme kokeen jälkeen Kilpisjärvelle, josta lähdettiin syömisen jälkeen suoraa vaeltamaan. Sunnuntaina käveltiin 11km Mallan yli Kuohkimajärven autiotuvalle nukkumaan illan hämärtyessä hyvin väsyneinä viikonlopun kisailusta ja huonosti nukutuista öistä. Maisemat ja ilma oli illalla onneksi todella upeat. Taivas värjäytyi aivan ihanan punaiseksi auringon laskiessa ja jylhät maisemat oli upeat.


Kolmen valtakunnan rajapyykillä kolmen valtakunnan valio :P

Maantaina aamulla heräiltiin aikaisin ja syötiin aamupala kaikessa rauhassa. Seurana tuvassa oli neljä sveitsiläistä vaeltajaa, jotka ihastuivat Vilppiin ja sillä riittikin aamulla kepin heittäjiä. Aamulla saatiin lähteä taas auringonpaisteessa liikkeelle. Ensimmäisenä käytiin tsekkaamassa kolmen valtakunnan rajapyykki, josta jatkettiin matkaa Ruotsin puolelle 13 km Pältsan tuvalle syömään. Reitti oli hyvin raskas nousten ja laskien vähän väliä. Oli kyllä koirakin onnellinen ruokatauolla saadessaan oman rinkkansa selästä. Syömisen jälkeen jatkettiin vielä 11 km ja ylitettiin viimeisellä kilometrillä Norjan ja Ruotsin raja. Käytettynä ostamani kengät sanoivat itsensä irti tällä matkalla ja rupesivat hiertämään nilkkoja vähän joka kohdasta. Viimeisillä kilometreillä vaihdoin lopulta kaverin minulle hieman pienet lenkkarit, jotka tuntuivat aavistuksen paremmilta jalassa. Yövyimme Gappohyttalla teltassa kämpän pihapiirissä. Telttaa pystyttäessä huomattiin kauhuksemme, ettei meillä ollut kuin sisäteltta mukana. Onneksi oli teltan päälle pressu, jolla taattiin veden pitävyys. Illan pimetessä mentiin ajoissa nukkumaan ja Vilppi pääsi kylkeen nukkumaan. Onneksi ei palelluttu ja yöllä alkaneen sateenkin piti teltta.


Tiistaiaamuna laitettiin teltan ulkopuolella sateessa aamupala aikaisin aamulla vielä pimeällä (uni loppui taas kesken). Päivän sitten ruvetessa valkenemaan kun oltiin saatu syötyä pakattiin taas rinkat ja kasattiin teltta ja lähdettiin jatkamaan matkaa pienessä sateessa. Tiistaina käveltiin onneksi vain 15 km sillä maasto oli edelleen melko rankka ja kengät hiersivät koko päivän. Lenkkareilla kun en uskaltanut lähteä kivikkoiseen maastoon kävelemään. Onneksi sade loppui melko pian aamulla ja loppupäivä käveltiin melko kivassa ilmassa 3 viimeistä kilometriä lukuun ottamatta jolloin sade jälleen yllätti. Kävelimme päivän Norjan puolella Gappohytalta Goldahyttan kautta takaisin Suomeen Kuohkimajärven autiotuvan lämpöön. Illan saimme rauhassa levätä tuvassa keskenämme ja lihakset sekä kengistä kipeytyneet jalat hieman palautua. Vilppikin nukkui tyytyväisenä koko illan hyvin sikeästi.


Viimeisenä päivänä käveltiin taas Mallan yli Kilpisjärvelle autolle 11 km matka. Mallan päällä päästiin välillä kävelemään kunnon lumituiskussa ja välillä auringonpaisteessa. Auto taisi houkutella jo hieman kun matka taittui todella nopsaan. Autolle päästessä oli kyllä melko voittajafiilis kun kengistä huolimatta oli saatu koko 63 km matka taitettua. :)

POHJ & NO TVA!!!

Käytiin viikonloppuna Tromssassa kisaamassa Vilpin kanssa tokoa ja sunnuntaina meidän suoritus osui täysin nappiin ja yhdestä omasta unelmastani tuli totta kun saimme EVL1 tuloksen huimilla 294 pisteellä ja Vilpistä tuli POHJ & NO TVA!!

Tromssan kisareissun jälkeen jäätiin kaverin kanssa vaeltamaan 4:ksi päiväksi Kilpisjärveltä Norjan ja Ruotsin puolelle. Parempi reissukertomus koko reissusta tulee kunhan on palauduttu reissusta. :)

Ruotsissa reissaamassa tokon merkeissä

Eilen aamulla matkattiin Vilpin ja kaverini kanssa Ruotsiin Luleåån kaksipäiväisiin tokokisoihin. EVL oli eilen viimeisenä luokkana ja alkoi 12:sta, joten matkaan saatiin lähteä 9 aikoihin vasta. Ajomatka oli hieman kamala, koska vettä satoi kaatamalla lähes koko matkan. Onneksi kuitenkin sääennusteet pitivät paikkansa ja sinistä taivasta tuli näkyviin juuri ennen Luleåa ja koe saatiinkin käydä todella nätissä ja lämpimässä ilmassa. Tunnelma ja kentät olivat jälleen upeat Ruotsin puolella. Koe käytiin todella suurella nurmikentällä. Oltiin viimeinen koirakko ja seuraamisen liikkurointi saatiin englanniksi, muuten mentiin ruotsin kielellä.

Istuminen: 10
Paikkamakuu: 10
Seuraaminen: 7½ - Levoton ja välillä vähän herpaantuikin.
Zeta: 10 – Istui kyllä seisomisen…
Luoksetulo: 9½ - Oisko loppuperusasento ollut huono
Ruutu: 0 – Kolme käskyä ennen kuin löysi ruutuun, joten kokeilin käskeä suoraan maahan ja ulos ruudusta jäi.
Ohjattunouto: 7 – Sylkäisi kapulan miun varpaille ja toi vasta uudella käskyllä loppuun.
Metallihyppynouto: 7 – Tiputti kapulan ennen paluu hyppyä, mutta toi ilman erillistä käskyä loppuun.
Tunnari: 6½ - Etsi hyvin ja otti oman, mutta tiputti ja jatkoi epävarmana etsimistä jonkin aikaa kunnes toi lopulta oman.
Kaukot: 9 – Molempiin seisomisiin lisäkäskyt.

Yhteensä 283p. eli EVL2 ja sijoitus tällä 4/7.

Oltiin yötä Luleån koirakerhon tiloissa pienessä huoneessa. Iltapäivällä käytiin tutustumassa kauniiseen Luleån vanhaan kaupunkiin hieman kävellen ja illalla vielä kiikuttiin koirakerhon vieressä olevalle Måttsunds laskettelurinteen huipulle. Sieltä näkyi kyllä todella kivasti maisemat, mutta hieman meinasi väsyttää kiikkuminen päivän päätteeksi.


Tänään oli herätys 7 maissa jälleen hieman huonosti nukutun yön jälkeen. Tänään aloitettiinkin EVL heti aamusta hieman ennen yhdeksää. Liikkuri ja tuomari olivat erit tänään, joten tänään jouduttiin menemään kokonaan ruotsin kielisellä liikkuroinnilla. Onneksi liikkuri puhui niin selkeää ruotsia, ettei ongelmaa ollut. Itsekin osasin tänään jo jännittää vähemmän. Jouduttiin tänäänkin viimeksi suorittamaan.

Istuminen: 10
Paikkamakuu: 9 – Oli haistellut hieman.
Seuraaminen: 8 – Yleisesti ihan hyvää seuraamista, mutta siellä täällä pomppimista ja huonoja perusasentoja.
Zeta: 10
Luoksetulo: 9 - Lopun perusasento tosi huono
Ruutu: 7 – Jälleen kolme käskyä ruutuun, mutta nyt pelasin varman päälle ja pysäytin vielä ensin. Loppuosa olikin nätti.
Ohjattunouto: 8 – Samalla kun liikkuri lähti viemään kapuloita valahti maahan, josta nostin takaisin istumaan heti. Itse ohjattu tosi nätti!
Metallihyppynouto: 10
Tunnari: 10 – (Olen edelleen järkyttynyt, että Vilppi pystyi tekemään 10 tunnarin, meillä on ollut tämän liikkeen kanssa niin paljon ongelmia kokeissa!)
Kaukot: 6½ - Kehuin vissiin vähän liian innostuneesti tunnarista sillä hypähti eteenpäin ekassa vaihdossa. Sen jälkeen toiseen seisomiseen vielä yksi lisäkäsky.

Yhteensä 276 pistettä eli EVL1 ja SE TVA! Kaiken lisäksi tulos riitti vielä luokkavoittoon! Vilppi ♥
Siniset ruutumerkit olivat selvästi hyvin haastavat Vilpille, mutta eipä sellaisilla ole koskaan treenattukaan. Noudon kanssa tiputtelu ongelmaa on muistaakseni viimeksi ollut kevättalvella. En tiedä mistä se tuota tiputtelua keksii aina välillä. Tänään aamulla kepillä otin muutamia noudon palautuksia eikä mitään ongelmaa ja kokeessakin teki taas hyvin. Paljon olisi vielä viilattavaa, katsotaan kuinka pitkälle nyt kisataan.

Inarijärvellä kirkkaiden vesien äärellä

Viimeiset kolme päivää ollaan oltu kirkkaiden vesien äärellä Inarijärvellä. Vanhempani ovat hankkineet meille vihdoin ja viimein omaan veneen, jolla järvelle pääsee helposti. Veneeseen mahtui myös nukkumaan, joten teltta majoituksen sijaan valtasin veneen koirien kanssa. Vene osoittautuikin oikein kivaksi nukkumapaikaksi koirien kanssa. Aika kului kalastellen ja maisemista nauttien. Tulipahan käytyä uimassakin hyisessä järvessä ja lämmiteltyä nuotion lämmössä.


Muutama harri jopa saatiin napattuakin kalastellessa. Ja Lapin kesä on niin lämmin, että villasukat, pipo ja kalsarit olivat ahkerassa käytössä.

Lydnadsprov i Piteå

Kävimme kisaamassa Ruotsin Piteåssa tänään Vilpin kanssa. Hieman hullu idea, kun päätin lähteä kun kaverikin kerta oli menossa ja siinä samalla pääsisi helpolla. Hieman jäi viimeistelytreenit vähälle kun ohjatut treenit jäi välistä Norjan reissun viivästymisen vuoksi ja hieman vaati veronsa reissu muutenkin. Eilen kerkesimme treenata onneksi hieman porukassa ennen lähtöä. Yövyimme Piteåssa pienessä suloisessa mökissä.

Kisakokemus oli kyllä hauskakin. Kisakirje löytyi vain netistä, eikä siitä erikseen ilmoitusta tullut. Kirjeessä ei myöskään lukenut oikeastaan mitään muuta kuin kokeen alkamisaika. Pieni selvitystyö oli selvittää koepaikan tarkka osoite. Ilmoittautuminen sitten alkoi vasta kymmeneltä ja sen jälkeen arvottiin numerot ja avattiin koe. Ilmoittumisen yhteydessä liikkeenohjaaja tuli jutustelemaan meidän kanssa ja tarjosi jopa englanniksi liikkurointia. Itse toki tartuin tarjoukseen mukaan. Todellisuudessa liikkurointi oli sitten hyvin sekaisin ruotsia ja englantia, mutta eipä tuo haitannut ollenkaan. :) Itse kisat sujui erittäin mukavasti ja kisoista jäi kyllä erittäin positiivinen kuva. Tuomari näytti liikkeiden jälkeen vain numerot ja tulospaperiin oli kommentit liikkeistä kirjoitettu, oikein kiva tyyli!

Harmi että meidän suoritus ei aivan onnistunut, tulipahan ainakin tunaroitua koko rahan edestä:
Paikkaistuminen: 0 – En tiedä mistä oli keksinyt mennä maahan, reagoiko ehkä jostain kaukaa kuuluvaan koiran haukkuun vai mitä. Ei ole ennen tällaista virhettä tehnyt.
Paikkamakuu: 10
Seuraaminen: 9 - Siis ihan ansaittu ysi, ei ääntämistä, ei painamista! Hieman edisti välillä. Eihän se seuraa noin hyvin kuin kotona!
Zeta: 9 - Tosi nätti, en tiedä mistä piste meni.
Luoksetulo: 9½ - Hieman seisominen hidas, mutta parempi kuin yleensä.
Ruutu: 0 - Ei nähnyt ruutua ollenkaan, juoksenteli vähän siellä täällä, kunnes kutsuin pois.
Ohjattu: 6 - Juoksi keskimmäiselle, pysäytin ja sen jälkeen haki hienosti oikean. Sylkäs kapulan kuitenkin parin metrin päähän minusta ja toi loppuun kuitenkin ilman uutta käskyä. Pomppas taas seisomaan kapulan luovutuksen jälkeen.
Metallihyppynouto: 0 - Maaninen tuijotus kapulaan, jonka heitin juuri sen verran vinoon, että kapulaa tuijottaessa hyppy ei mahtunut meno reitille. Eihän se sitä sitten hypännyt kuin palatessa. Muuten kyllä hieno.
Tunnari: 0 - Maisteli läpi vääriä ja kutsuin pois. Liian korkeassa vireessä.
Kaukot: 8 - Ekaan istumiseen lisäkäsky, muuten parhaat kaukot ikinä kokeessa.

Yhteensä 162p. ja EVL0. Paljon tuossa oli hyvääkin, vaikka osa liikkeistä meni niin pieleen kuin vain voi.

Seikkailemassa Norjassa

Käytiin kaverin kanssa Norjassa Bergenissä kaverin kanssa moikkaamassa kaveria, joka siellä on vaihto-opiskelemassa. Reissusta tuli lopulta melkoinen seikkailu. Epäonni alkoi jo ennen kuin pääsimme lähtemään ollenkaan. Yöjunan istumapaikatkin olivat täynnä verkkokaupan mukaan, onneksi kuitenkin soittamalla saimme paikat lemmikkivaunusta. Menomatkalla epäonni seurasi vielä kun ensimmäinen kahdesta lennostamme oli myöhässä 1,5 tuntia. Onneksi kerkesimme silti jatkolennollemme ja kevyen 28 tunnin matkustamisen jälkeen päästiin määränpäähän.

Ulriken, valloitettiin ekana lisäpäivänä, tämä on se parempi reitti alas
Itse reissu olikin sitten huikea, maisemat olivat aivan huikeat ja seura huippua. Tuli shoppailtua, valloitettua vuorenhuippuja ja käytyä akvaariossakin, jossa oli kaikenlaista eläintä kalojen lisäksi. Näimme mm. pingviinejä (supersuloisia!) ja krokotiilejä. Viimeisenä iltana torstaina, kun olimme jo pakanneet laukkumme, saimme Norwegianilta viestin, että lentomme on peruttu. Lupasivat seuraavalle päivälle lennot, joten ei muuta kuin keksimään lisätekemistä. Valloitimme vielä yhden vuorenhuipun, jolla totesimme norjalaisten olevan hulluja. Pieni hyvin kivinen kinttupolku jyrkkää rinnettä, välillä luulimme eksyneemme reitiltä, mutta kyllä sekin oli oikea reitti. Takaisin onneksi pääsimme hieman parempaa reittiä, joka sekin oli kyllä melkoisen hullu. Illalla Norwegian muisti meitä jälleen samanlaisella asialla ja edelleen seuraavana päivänä sama homma.

Roadtripillä "eksyttiin" vuoristoon, tuli melkoiset kinokset vastaan ja lopulta suljettu tie ja jouduimme nöyrästi palaamaan takaisinpäin


Sunnuntaina päätimme sitten tehdä extempore roadtrip reissun, joten eikun vuokraamaan autoa. Mie pääsin kuskiksi ja kyllähän siinä oli ihmettelemistä kun käteen lyödään vuoden 2014 auton avaimet ja on tottunut ajamaan vuoden 1989 autoa. Enhän mie sitä edes käynnistää osannut ilman neuvoja. :D Hyvin se ajaminen kuitenkin siitä sitten sujui ja vaikka vähän eksyimme alkuperäisestä suunnitelmasta oli kyllä ihan paras reissu! Illalla Norwegian lähetti meille jälleen tutun viestin lennon peruuntumisesta ja päätimme vihdoin venyttää matkakassaa lisää ja ostaa kalliimmat lennot kotia toiselta yhtiöltä. Selvisimmekin kotia hieman kevyemmille odotteluilla ja 22 tunnin matkustamisen jälkeen taas kotona.

Koirat olivat reissun ajan maalla porukoiden luona hoidossa ja kyllä nekin oli iloisia kun vihdoin tapasimme taas.