Harrastuksia ja valokuvausta

Viime viikolla ajettiin Vilpin kanssa vielä yksi jälki. Ajatuksena palauttava helpompi jälki edellisen porojäljen jälkeen. No suunnittelemallani paikalla oli juuri porotokka ruokailemassa. Joten tein jäljen sitten toiselle puolelle tietä, jolloin siitä tuli todella helppo: noin 300 metriä 6 kepillä ja 10 metrin janalla ja tunnin vanheni. Jana meni nyt ilman ongelmia ja jäljeltäkin nousi 5 keppiä, toinen keppi taisi jäädä kun ei malttanut nostaa. Mukavan rauhallisesti jäljesti viime jälkeen verrattuna.

Tuon jälkeen ollaan keskitytty tokoon ja rallytokoon. Tokossa ollaan ohjattujen treenien lisäksi hiottu kaukoja ja merkin kiertoa sekä normaalia merkkiä. Kaukoissa seiso-istu vaihto ei toimi tällä hetkellä oikein ollenkaan. Yrittää liikkua eteenpäin, joten ollaan palattu hetkeksi ihan alkeisiin ja käsiapuun taas. Merkin kierrossa olen yrittänyt saada kierron loppuosan kaarrosta pienemmäksi ja ihan hyvin tuntuu onnistuvan ihan vain palkan suunnan vaihdolla. Normaali merkissä olen yrittänyt saada asentoa paremmaksi, kun nyt kyttää niin kovin vahvasti ja on merkkiin nähden ihan sivusuunnassa. Muistutellaan vanhaa treeniä oikeasta paikasta siellä merkillä.

Ilmoitin Vilpin 3 eriin rallytoko kisaan, joten sitäkin on nyt pakko ollut treenata. Viimeisessä kisassa Vilpillä olisi mahdollisuus kisata VOI:ssa, jos nyt kaksi ekaa onnistuu. VOI-luokassa on vielä paljon sellaista mikä ei ole kovin varmaa, erilaisia käännöksiä ja puolen vaihtoja. Lähinnä noihin ollaan nyt keskitytty ja kivasti alkaa vähän varmuutta tulla niihinkin. Kaikkein vaikeimmaksi Vilpille on osoittautunut puolen vaihto jalkojen välistä. Se ei millään haluaisi mennä jalkojen välistä. Onkin saanut nyt paljon palkkaa jos on vapaaehtoisesti tullut jalkojen väliin ja hyvin näyttäisi tällä taktiikalla etenevän liike.

Lisäksi olen innostunut nyt valokuvailemaan ja muokkaamaan kuvia kun saatiin aavistus luntakin tänne ja pari minuuttia aurinkokin pilkisti paksun pilvipeitteen takaa. Joten täytekuvia viime ajoilta. Facebookissa olijat voivat muuten nykyään seurata kuviani sivultani siellä. Samoin tuo blogin reunastakin löytyvä instagram pävittyy ahkerammin kuin blogi.

Jälkeä ja esineruutua

Oon taas innostunut pk-jutuista, joten ollaan treenailtu lähinnä niitä. Viime viikolla tein Vilpille tämän vuoden toisen jäljen: 400 metriä, 6 keppiä, noin 10 metrin jana ja vanheni noin tunnin. Janalla otti ensin takajäljen, mutta muuten hyvä. Ensimmäisen kepin jälkeen jossain vaiheessa sekoitin koiran pakkaa yrittämällä ohjata sitä pois jäljeltä, kun muistin väärin mistä olin mennyt. No lopulta luotin koiraan ja sieltähän sitten nousi kohta se toinen keppi. Loppu jälki ilman kommelluksia ja kaikki kepit nousi. Hienoa ettei se luovuta vaikka yritän johtaa harhaan sitä.

Jäljen vanhenemista odotellessa tehtiin esineruutua pitkästä aikaa kunnolla. Tallasin ihan kokonaisen ruudun ja vein kaksi esinettä. Molemmat koirat odottelivat puissa hihnoissa. Vilppi pääsi ensin etsimään. Ensimmäisen esineen löysi suht hyvin, pari kertaa pysähtyi ja jäi odottamaan apuja. Pari kertaa jouduin käskyttämään, jotta jatkoi etsimistä. Toiselle esineelle tarvitsi paljon käskytystä ja pari lähetystä ennen kuin löysi. Välissä pääsi Tuike sitten etsimään pari esinettä ja sitten Vilppi uudestaan. Nyt löysi ilman lisäkäskytyksiä kaksi, mutta pari kertaa taisi pysähtyä odottamaan hetkeksi.

Tänään sitten tein vähän pidemmän jäljen, 800 m pitkän, 6 kepillä ja noin 10 metrin janalla jälleen. Vanheni taas noin tunnin. Jäljelle kun tultiin niin sieltä tallusteli juuri poro pois. Janalta Vilppi nosti hienosti jäljen, mutta kääntyi noin 10 metrin jälkeen takajäljelle. Sieltä kun käänsin jäljelle niin lähti hyvin jäljestämään hetken kunnes yritti epätoivoisesti jäljestää poroja ties kuinka paljon. Rämmittiin jälkeä läpi ja yritin kännykkä kourassa suunnistaa mistä olin oikeasti mennyt. Kaksi keppiä onnistuttiin tällä tavalla nostamaan ja lopulta varmaan viimeiset 200 metriä jäljesti hyvin ja nosti viimeisen kepin. Onneksi, pääsin sentään palkkaamaan hyvästä jäljestämisestä.

Odotellessa tehtiin taas esineruutua. Nyt ajattelin kokeilla ensimmäistä kertaa 3 esinettä Vilpille, joten tein noin 10x40 m ruudun vain. Koirat näkivät taas esineiden viennin kun olivat vain puussa kytkettynä. Haetutin tällä kertaa ensin Tuikella kolme esinettä. Sen jälkeen Vilpille. Ensimmäinen esine löytyi melkein heti. Toisella pysähtyi ihan hetkeksi, mutta jatkoi itsenäisesti tosi nopeasti etsimistä ja kohta löytyikin toinen esine. Kolmattakin lähti etsimään tosi hyvin, mutta aika äkkiä meinasi luovuttaa ja lähti tulemaan takaisin päin. Juuri kun huomasin, että oli luovuttamassa saikin hajun viimeisestäkin esineestä ja toi sen! Siis WAU! Kolme esinettä ilman yhtään apuja! <3 Jotain ollaan selvästi tehty vihdoin oikein.

Opinnäytetyön kirjoittamisen välttelyä

Opiskelut on itsellä siinä vaiheessa, että pitäisi enää opinnäytetyö kirjoittaa. Tällä hetkellä minulla ei siis ole edes töitä, joten päivisin pitäisi keskittyä opinnäytetyön kirjoittamiseen. Tästä syystä on tullut sitten keksittyä kaikenlaista tekemistä. Viime viikolla tein uudet ohjatunnoudon kapulat itselleni sekä samalla treenikaverille. Kapuloiden laipat maalasin ihanalla violetin sävyllä. Kyllä nyt kelpaa taas. Edelliset kapulat olikin hyvin pureskeltu.

Tänään sitten kirjoittamisen takutessa lähdettiin ekaa kertaa tälle kesälle jäljestämään. Pituutta jäljelle tuli vain noin 300 m, koska en halunnut tien ylitystä ekalle jäljelle ja arvioin teiden välissä olevan metsäkaistaleen koon väärin. Jäljelle kuitenkin 6 keppiä ja noin 10 metrin jana. Noin tunnin kerkesi vanhentua. Onneksi muistin laittaa käsineet ennen kuin lähetin janalle, sillä lähti tosi vauhdilla. Hyvin nosti jäljen, mutta palasi hieman pyörimään janalle ennen kuin jatkoi jäljestystä. Jäljestikin todella hyvin koko jäljen ja nosti jokaisen kepin. Upea Vilppi ♥

Pk-juttuja on muutenkin muistuteltu vähän mieleen. Lenkkien yhteydessä pari kertaa etsitty hihnaa esineruutu tyyppisesti (mennyt surkeasti…) ja tokojen yhteydessä muistuteltu tottisliikkeitä. Metrinen menee hyvin edelleen ja estehyppyä ei olla tehty kun este on niin surkeassa kunnossa seuran kentällä. Eteenmeno sujuu edelleen hyvin. Muut liikkeet meneekin pitkälti tokopohjalla. Luoksetuloa suoraan eteen pitäisi kyllä hieman muistutella. Ainoaksi esteeksi jää ne paukut. Pitää nyt ottaa talven projektiksi kokeilla vielä kerran voisiko ne oikeasti saada kuntoon, kunhan keksin hyvän suunnitelman niiden totuttamiseen.

Jälkikokeissa

Tänään sitten koitti se jännä päivä kun korkkasimme Vilpin kanssa jälkikokeet ja samalla pk-uramme. Aamu alkoi maastolla ja pitkän odottamisen jälkeen pääsimme viimein janalle. Vilppi oli yllättävän rauhallinen janalla, lähti laukalla hiljaa. Pysähtyi kyllä 10 metrin jälkeen, mutta jatkoi uudella käskyllä vielä hieman matkaa ja lähti jäljestämään. Itse olin ihan varma, että takajäljelle lähdettiin kun yleensä on ainakin pienen pätkän varmistanut taaksepäin. Mutta ei se tuomari vain meitä käskenyt takaisin, mutta keppejäkään ei noussut ja aika nopsaa hukkasimme jäljen. Siinä hetken pyörittyä lähti määrätietoisesti jäljestämään risukkoon ja hetken siellä mentyämme tajusin, että ollaan porojen jäljillä… Eikun janalle takaisin ja kokeilemaan kerettäisiinkö löytää vielä oikea jälki. Nostikin heti oikean jäljen, mutta oma kiireen tuntu varmaan tarttui koiraankin sillä jäljesti melko epätarkasti. Nosti kuitenkin 3 keppiä, joiden jälkeen luovutin ja palattiin palauttamaan kepit sillä hetki oli aikaakin mennyt jo yli.

Jatkettiin kisaamista kuitenkin, jotta näkee miten muut osa-alueet toimii kokeessa. Esineruutu oli ihan täydellinen. Lähetin noin ruudun keskeltä taaksepäin ja takarajan tuntumasta juoksikin kohta esine suussa takaisin. Tässä vaiheessa fiilis olikin erittäin hyvä. Jäljellä kun oli moni muukin mokannut porojen takia, tottikseen jatkoikin meidän lisäksemme vain yksi koira.

Tottiksessa sitten alkoi todella meidän ongelmat. Vilppi pääsi ensin tekemään tottisliikkeet. Ensimmäisen metrin se seurasi kunnes jäi niille sijoilleen eikä enää lähtenyt seuraamiseen mukaan. Päätin keskeyttää siihen sillä se selvästi odotti ampumista. Tuomari kuitenkin halusi, että teemme muutaman liikkeen ja noudot, jotta ollaan häiriöksi paikkamakuukoiralle. Kehuen sainkin Vilpin matkaan tekemään jonkinlaisen matkalaukku seuraamisen ja liikkeestä istumisen. Noudot sitten Vilppi tekikin ihan tavanomaisella innollaan ja vieläpä täysin oikein, vaikka omat noutokapulan heitot aavistuksen vinoon menivätkin. Paikkamakuun Vilppi vielä suoritti miun vieressä ja kehuin sitä kovasti ampumisten jälkeen. Annoin sen vielä poistua paikalta hihnassaan roikkuen kun sitä itse tarjosi. Ehkä meillä on vielä toivoa tämän suhteen, mutta ennen seuraavia kokeita treenataan ampumisetkin kuntoon.

Kuulumisia

Meidän elokuu on mennyt enemmän ja vähemmän jälkimetsillä. Kuun alusta ilmoittauduttiin ohjaajan ja koiran ihka ensimmäisiin jälkikokeisiin, jotka ovat tulevana lauantaina. Hakutreenit jäivät sitten tauolle ja on keskitytty treenaamaan jälkeä, tokoa ja tottista. Itse olin myös alkukuusta pari viikkoa töissä, joten blogin kirjoittelu on jäänyt hieman. Tällä hetkellä olen flunssan kourissa, joten mitäpä muutakaan sitä tekisi kuin vihdoin päivittäisi blogin. Jälkeen on yritetty saada tarkempaa jäljestystä käyttämällä hyvin pieniä keppejä. Janalla kuumumisen vuoksi jäljen alusta on monesti jäänyt joku keppi nostamatta. Hyvin ovat pienetkin kepit nouseet, yleensä 5/6 keppiä on jäljeltä löytynyt joten koekeppien pitäisi olla helppoja. Janat ovat sujuneet hyvin vaihtelevasti, hieman tahtoo liikaa kuumua. Hieman sitten menee monesti pyörimiseksi janalla, mutta lähes aina kuitenkin nostanut jäljen oikeaan suuntaan. Vain kerran ollaan lähdetty takajäljelle. Viimeisin janatreeni ennen flunssan alkua onneksi sujui hyvin ja Vilppi nosti jäljen heti siihen törmättyään.

Tottis on sentään sujunut melkein ongelmitta. Itse liikkeet sujuvat todella hyvin. Hyppynouto ja estenoutokin sujuvat jo varmasti, vaikka niiden treenaus onkin aika vähäistä ollut. Ainoa ongelma on ampuminen. Vilppi reagoi edelleen voimakkaasti ensimmäisen kerran ampumisen kuullessaan. Onneksi se palautuu todella nopsaa ampumisesta, mutta jos satutaan kokeessa olemaan ensimmäinen koirakko tottiksessa niin voi olla hieman ongelma. Oma starttipistooli ja panokset ovat edelleen hyvässä tallessa hukassa, joten treenaamaankaan ei tätä ongelmaa oikein päästä. Täytyy vain toivoa, ettei olla ensimmäisiä tottiksessa, jolloin kerkeäisi kuulla muutaman ampumisen ennen omaa vuoroa. Tällöin ei juuri enää reagoi ampumiseen.

Viikonloppuna käytiin myös lenkkeilemässä Elinan ja Tessun kanssa pitkästä aikaa. Oma kamera jäi matkasta, mutta onneksi Elinalla oli kamera. Kiitokset siis Elinalle tämän postauksen kuvista!

Jos metsään haluat mennä nyt niin takuulla yllätyt

Eilen käytiin treenaamassa hakua. Vilpille ensin kolme maalimiestä suorapalkoilla noin 60 metrissä. Ensimmäisellä pistolla upposi hyvin 50 metriin, jonka jälkeen kaarsi eteenpäin. Lopulta kutsuin pois kun ei löytänyt. Seuraavilla pistoilla halusi kaartaa koko ajan saman tien eteenpäin ja lopulta se löysikin kolmannen maalimiehen, jonka ei pitänyt olla vielä piilossa. Ilmeisesti oli sitten ekalla pistolla kerennyt saada hajun kun niin voimakkaasti sen jälkeen oli sinne menossa. Toiselle maalimiehelle pysähtyi kerran ja toisella lähetyksellä etsi hienosti. Kolmanneksi sitten laitettiin etukulmaan jäänyt maalimies eri paikkaan ja ei mitään ongelmaa. Neljänneksi tehtiin noin 40 m oleva maalimies ilmaisulla. Vähän jännitin miten ottaa irtorullan ja juoksee näytölle kun on tehty niin pitkään suorapalkkoja. Mutta ei ollut epäröinyt rullan kanssa yhtään ja näytöllekkin lähti täysiä ja kiskoi loppuun asti hyvin.



Tänään käytiin sitten jäljestämässä ja esineruutuilemassa. Otin jopa pitkästä aikaa kamerankin mukaan. Esineruutukuvat Vilpistä onkin Kirsin ottamia, muut omia. Ensin jäljet vanhenemaan ja itse jälkeä tehdessä kastelin kenkäni litimäriksi. Autolla sukkia kuivaksi vääntäessä mietin miten hullua tämäkin ja koskahan oppisi varustautumaan oikeilla varusteilla märkään metsään. No onneksi lenkki ja esineruutu maastot olivat kuivia. Vilpille ensin yksi esine joka tiputettiin jo talloessa. Pari kertaa jouduin lähettämään jotta löysi. Ihan hyvin teki kuitenkin Vilpin osaamistasoon nähden. Toiseksi vein Vilpin nähden kaksi esinettä, toisen ihan taakse ja toisen keskelle. Ensimmäisenä haki takaesineen, vaikka itse huomasin unohtaneeni lelun taskusta ja kävin kaivamassa sen äkkiä taskuun. Sai kyllä superpalkan tuosta! Toisenkin haki täysin ilman ongelmia.
Tuikekin pääsi hakemaan yhden esineen. Se irtaantui suoraan jonnekin metsän uumeniin ja viipyi siellä hetken palaten ihan väärästä suunnasta takaisin ruutun ja löysi melkein heti esineen. Sillä ei ainakaan ole irtaantumisongelmia. On se hassu ja söpö eläin.

Jälki kerkesi vanhentua noin 1,5 tuntia ja oli noin 650 metriä pitkä kuudella kepillä. Janalla onkin meidän suurimmat ongelmat. Ekalla lähetyksellä lähti kiljuen matkaan ja liina melkein poltti käteni (sattui!). Huusin pois ja toisella yrityksellä lähti onneksi hieman maltillisemmin. Jäljen alussa oli taas nameja. Söi niitä pari ja kävi lenkin vielä edempänä ja palasi syömään loput ja lähti jäljestämään. Jäljesti oikein kivasti ja ilmaisi kepit itsenäisesti, kunnes tuli polun ylitys. Vilppi meni ihan hämilleen ja tässä pyörittiin aikamme, kunnes lopulta löysi jäljen ja kepin jälleen. Keppi oli todella pian polun jälkeen ja kepin jälkeen jäljesti hieman korkeammalla nenällä hetken. Loppu jälki meni taas todella hyvin ja lopulta viimeisen kepin jälkeen taskussa oli 5 keppiä. Polun ylityksen jälkeen todennäköisesti meni yhdestä kepistä yli. On se ihana jälkikoira ♥ Ihan uskomatonta miten se jäljestää jo noin hyvin ja ilmaisee kepitkin nuin varmasti näin vähällä treenimäärällä.

Jälkijuttuja

Esineruutu porukka poseeraa: Vilppi, Vippi, Visa ja Tuike (c) Kirsi P.

Eilen käytiin treenailemassa esineruutua rinnetreeninä, kun treenikaverin koira sellaista kaipasi. Vilpille laitettiin kaksi esinettä, ruusuke ja pieni muovipullo. Toinen oli ihan takana ja toinen keskivaiheilla. Ruutu oli ehkä joku 15x50m. Ekana löysi ruusukkeen ihan hyvin. Toista esinettä ei meinannut millään haluta löytää ja käytin varmaan miljoona käskyä ja uudelleen lähetystä. Vaatisi selvästi vähän säännöllisempää treeniä tämä tai sitten muovipullo oli vain liian vaikea esine.

Vilppi odottaa vuoroaan esineruutuileen, tää hyttysten määrä on ihan kauhea. Kuvassa kun ei edes näy koko kauheus (c) Kirsi P.

Tänään käytiin treenaamassa jälkeä. Ollaan kotona tehty useampiakin keppitreenejä. Yritin ensin itsepäisesti saada sen menemään maahan kepeillä, mutta koska ei useidenkaan toistojen jälkeen ruvennut yhtään hiffaamaan juttua niin vaihdettiin noutamiseen. Heti toisella kerralla sitten rupesi jo tarjoamaan tätä itse. Enempää ei ennen tätä päivää kerettykään keppejä treenata, mutta tehtiin silti 100-200 metrin jälki 8:lla (vai 9:lla?) kepillä. Alussa oli ihan pihalla mitä tehdään, ei lähtenyt jäljestämään ja kieri niin antaumuksella, että vapautti itsensä liinastakin. :D No rämmittiin jotenkin ekalla kepille, johon ei reagoinut millään. Keppiä osoittamalla lopulta nosti kepin. Palkka ja jatkettiin hieman vähemmällä rämpimisellä toiselle kepille. Edelleen koira ihan pihalla. Merkkasin kepin kohdan, muttei edelleenkään nostanut ilman apuja. Sitten syttyikin joku lamppu ja jäljesti hienosti loppujäljen ja nosti melkein kaikki kepit yhtä lukuun ottamatta ihan itsestään. Tuosta yhdestä jäljesti niin innolla yli ja tietenkin olin juuri päästänyt liinan kädestä, joten annoin mennä ohi ja pysäytin koiran, jotta pääsin taas liinan perään roikkumaan.

Omien polkujen kulkija Vilppi (c) Kirsi P.

Hieman haparointia molemmilla vielä kun miullekin aika uusi laji. Onneksi nyt saatiin taas neuvoja jatkoon sillä tämä tosiaan oli Vilpin kolmas jälki nyt ja olen niin ylpeä miten hienosti se selvitti sen omasta tunaroinnista huolimatta (ja alun ihan pihalla oloa huolimatta). Olen jopa huomannut innostuvani jäljestä, vaikka olen aina pitänyt jälkeä hyvin tylsänä lajina. Mutta kyllä hieman eritavalla innostuu kun koirakin tykkää ja jopa osaa. Tuikea ei aikoinaan juuri jäljestäminen(kään) kiinnostanut, joten ei ihme etten silloin lajista innostunut.

Monen lajin treenejä

Me ollaan treenattu viime aikoina aika paljon ja Tuikekin on päässyt taas treenaamaan kunnolla. Mitäpä muutakaan sitä tekisi kun on päivät täynnä aikaa kun varsinaisia kesätöitä en ole edelleenkään saanut. Hakua on treenattu tällä viikolla kahdesti. Tiistaina tahkottiin epätoivoisesti ilmaisujen kanssa. Itse ilmaisuissa ei oikeastaan ole vikaa, mutta pistoille Vilppi ei uppoa eikä etsi kunnolla. Kyllä kaikki maalimiehet lopulta useiden lähetysten jälkeen löytyi, mutta oli pohdittava uusia juonia, jotta Vilpin saisi uppoamaan. Torstaina tehtiinkin sitten suorapalkkoja ja kyllähän se jo vähän paremmin etsi ja upposi, muttei edelleenkään kovin hyvin. Jatketaan nyt suorapalkoilla ja katsotaan mitä tapahtuu. Tuike pääsi molemmilla kerroilla etsimään pari maalimiestä ja tekemään pari tyhjää. Tiistaina teki pari valetta, mutta torstaina toimi tosi hyvin! Tosin edelleen se ei millään tahtoisi tulla tyhjältä pois ja tekee jättipistoja, mutta ihana se on silti ja salaa tykkään sen liian isoista pistoista ja hyvästä maalimiesmotivaatiosta.

Tokoa on treenattu nyt vain maanantaina ja vahingossa vielä unohdin ihan täysin, että meillä ois ollut ohjatutkin treenit silloin… Seuraamisen oikeaa paikkaa ja tunnaria tehtiin. Seuraamisessa päätin ihan rohkeasti kieltää liian edessä olevaa koiraa ja tuntui jopa auttavan, eikä se edes ahdistunut kieltämisestä. Tunnarissa kokeiltiin vielä kerran nameja kapuloiden luona. Yhden kerran mälväsi omaa yrittäen yhtä aikaa syödä namia, mutta tarpeeksi kaukana omasta oleva nami ei tätä aiheuttanutkaan. Tässä siis lisää sotasuunnitelmaa tunnariin. Tuike treenasi samalla rally-toko juttuja, hieman sen on sitä mieltä, että pitkä seuraaminen on tokoa ja näin tylsää. Tehtiin siis superpalkalla hankalia pätkiä, kuten pujottelun kaltaista mutkittelua.

Tänään sitten käytiin treenaamassa jälkeä ja esineruutua treenikaverin kanssa. Ensin jäljet vanhenemaan ja esineruutua tekemään. Vilpille oli kaksi esinettä takana ja yksi keskivaiheilla. Toi ensin keskiesineen. Toistakin esinettä lähti etsimään todella hienosti ja upposi aivan taakse. Kerran pysähtyi hetkeksi kysymään neuvoja multa, mutta jatkoi itsenäisesti ja löysi esineen. Kolmatta en sitten ottanut kun haki toisen niin hyvin tasoonsa nähden ja vielä vieraassa paikassa. Tuike sai sitten hakea kolmannen esineen. Muutamia kertoja juoksenteli ruudun ulkopuolella, mutta löysi lopulta esineen. Jälki kerkesi lopulta vanheta 1,5 h ja Vilppi on viimeksi treenannut jälkeä noin kolmen kuukauden ikäisenä. Mutta Vilppipä yllätti miut aivan totaalisesti jäljestämällä hyvin rauhallisesti ja hyvin koko jäljen. Täytyy vissiin alkaa sen kanssa jäljestämään, kun se näyttäisi sujuvan Vilpiltä hyvin.

Nyt tuleekin sitten pidempi tauko treeneistä kun ensi viikon olen kaverin luona ilman koiria toisella paikkakunnalla ja juhannuksena ilmeisesti ajelemassa suomen halki toisen kaverin kanssa. Mutta sitten palataan taas uudella innolla treenaamaan.

Makkaran paistamista laavulla

Koko viikonloppu on taas touhuttu. Lauantaina aamusta lähdettiin Kristan ja Sakun seurana retkeilemään ja paistamaan makkaraa Kurijärven laavulle. Vilppi sai jäädä isompien koirien alta pois kotiin nukkumaan. Matka laavulle oli melkein kokonaan soista kelkkareittiä, joten saivat koiratkin kunnon suoliikuntaa. Onneksi matka laavulle ei mikään hirveän pitkä ole niin jaksoi hyvin kävellä tuollaisessa raskaamassa maastossa itekkin. :) Laavureissun jälkeen Tude oli jo hieman rauhallisempi joten pääsi vielä mukaan Vilpin iltapäivän pentutreffeille.

Vilppi tapasi taas Maikin lauman, eli Visu-pennun ja Kusti ja Sara aikuiset koissut. Ei enää hirveästi jännänny isompiakaan koiria ja Visun kanssa leikit meni välillä vähän yli... Sai nostaa pennun jäähylle touhuista aina hetkeksi. Muuten meni kyl hyvin. Tuikekin malttoi olla hiljaa lähes koko ajan kun pennut leikki, vain pari kertaa piti sille sanoa ja silloinkin lopetti heti haukkumisen.

Tänään käytiin jälkeilemässä molempien kanssa Kirsin opeissa. Tuikella ei ole mitään tavotteita jäljellä, joten se lähinnä jälkeilee ihan vain mielen virkistykseksi. Vilpin varalle on ehkä sellaisiakin suunnitelmia joihin jälki kuuluu, joten oli kyl hyvä kuulla neuvoja sen harjoitteluun. Tuikekin jäljesti todella hienosti Tuikeksi ja löysi jopa kolme keppiä neljästä ja pysyi melkein koko ajan jäljellä. Vilppi oli erittäin pätevä, malttoi nyt jo aika hyvin haistella ja melkein kaikki namit jäljeltä söikin. Mutta ei mennyt maahan rasialla. No pikkujuttu. Lopuksi Vilppi riehui vielä itsensä väsyksiin Vipin kanssa. Illalla vielä vähän tokojuttuja ja temppuja Vilpin kanssa nakkipalkalla. Meinas seota koko pentu kun oli nii hyvää palkkaa. On se ihana ♥

Pk-juttuja

Tiistaina treenattiin kotona metristä ja Tuike hyppi tosi kauniisti. Sen tekniikka oli nyt todella hyvä. Korkeutena oli vähän yli 90 cm ja pari hyppyä tehtiin ilman kapulaa ja yks kapulan kanssa. Tiistaina käytiin myös hakutreeneissä, ekaa kertaa mettässä. Tuikelle ensin suorapalkalla, sitten tyhjä ja viimeikseksi näytön kanssa. Molemmat maalimiehet oli 50 metrissä tai vähän kauempana. Suorapalkkaisen maalimiehen löysin tosi hyvin. Tyhjällä teki todella kauniin piston, mutta ei halunnut tulla takaisin. Tuiken mielestä edelleenkin jokaisella pistolla täytyy löytyä maalimies. Muutaman kerran huusin ja lopulta se tuli, eikä ottanut rullaakaan suuhun. Viimeisellä maalimiehellä mietti hetken ennen kuin ilmaisi. Juoksi ihan ok:sti maalimiehelle, osaksi laukalla, osaksi ravilla. Palkattiin nyt ekaa kertaa lelulla. Maalimies oli hyvin tuttu, joten leikkikin jopa vähän maalimiehen kanssa ja mie jatkoin sitten leikkiä.

Tänään sitten kaveri tuli tänne jälkeilemään ja lenkkeilemään. Tehtiin koirille jäljet ja käytiin kuvailemassa koiria ja käytiin ajamassa jäljet sitten. Huomasi kyllä, etten ole paljoa panostanut tähän jäljestämiseen Tuiken kanssa. Aluksi se jäljesti hyvin ehkä 20 metriä, sitten se hukkasi jäljen. Välillä sitten näytti, että ois jäljellä ja välillä tuntu hukkaavan uudestaan ja lopun 20-15 metriä jäljesti taas hyvin ja ilmaisi viimeisen kepin, kaikki muut 5 keppiä jäivät mettään. Tänä vuonna Tuike on tehnyt kotona kaks jälkeä ja pari keppi-ilmaisutreeniä. Mutta kotonakin on silti tästä huolimatta ilmaissut kepit huonosti. Ehkä treenataan tätä enemmänkin tai sitten ei, pitää katsoa miten oma motivaatio riittää. Mutta ainakin välillä tehdään mielenvirkistykseksi tätä.

Tuiken kanssa odotellaan kun kaveri ajaa jälkeä
Tänään myös ammuttiin lopuksi, ammuttiin neljä kertaa ja palkkasin Tuikea nameilla paukkujen valissa. Kahteen ekaan reagoi melko pienesti, kolmannella nytkähti melko isosti ja neljänteen ei taas kummemmin reagoinut. Palautui nyt todella nopsaan, taisi auttaa se että mukana oli muita koiria jotka eivät välitä paukuista yhtään. Voi kun olis aina sillä kaverina joku koira joka ei välitä mitään. Mutta Pyrri on todella paukka-arka, joten siitä ei todellakaan ole mitään apua.

Jälkeilyä, tokoilua ja hauskan pitoa

Olin viikonlopun hoitamassa tervua Tuiken kanssa. Kerrankin oli treenikaverit lähellä, joten käytettiin tietty hyödyksi. Perjantaina lenkin yhteydessä käytiin tokoilemassa Emilia kanssa. Tuike tokoili ekaa kertaa tauon jälkeen eikä nytkään kummosia tehty. Keskityttiin siihen, että vire pysyy korkealla ja on hauskaa. Tuike tekikin oikein pätevästi seuraamiset, idioottirringin, luoksetulot, pari eteenmenoa ja kaukokäskyt. Emilia otti mun kameralla muutamia kuviakin meistä ja niistä jopa näkyy se, että koiralla oli hauskaa. Otettiin myös paimenkoirista hauska yhteiskuva.

Illalla lisäksi käytiin Kirsin kanssa peltjojälkeilemässä. Eka kerta Tuikelle kun jäljesti pellolla ja lisäksi ekaa kertaa viereen tekemä jälki kepeillä. Lisäksi mulla ei ollu mukana kunnon jälki kamoja, vaan Tuike joutu jäljestään pannassa ja normi hihnassa. Not good. Kepit ilmas tosi hyvin. Muuten jälki oli vähän niin ja näin. Ei ole ikinä ennen jäljestänyt yhtä paskasti, vaikka jälki olikin super lyhyt.

Lauantaina sitten uudestaan peltojäkeilemään. Nyt oli taas vieraan tekemäjä jälki kepeillä ja taas todella lyhyt. Tällä kertaa lainattiin vähän varusteita ja Tui pääs jäljestään valjaissa ja liinassa. Kepit ilmas taas todella hyvin ja jäljestikin jo paljon paremmin, muttei vieläkään niin hyvin mitä kotona on jäljestänyt.

Illalla oli vuorossa leikkimistä pellolla ja koirilla oli hyvin hauskaa. Kuvassa joss mieki olen niin kiitokset Elinalle.




Sunnuntaina oli sitten taas vuorossa peltojälkeilyä Tuiken kanssa. Ja samanlaiset kuviot kuin lauantaina. Taas ilmaisi kepit hyvin ja nyt jopa jäljestäminen näytti jäljestämiseltä, eikä mun tarvinnut kertaakaan auttaa Tuikea. Kirsi kuvas vähän mun kameralla meidän räpellystä. :D

Jotain pientä treenailua

Ollaan treenailtu lähinnä jälkeä. Vihdoin olen saanut itseäni niskasta kiinni ja aloittanu jäljestämisen oikeasti. Jälkikepitkin Tuike näki nyt ekaa kertaa viikko sitten ja nyt se jo osaa ne lyhyillä jäljilläkin. Pitkille jäljille en ole vielä uskaltanut laittaa keppejä. Tuike sitten osaakin vaan jäljestää. Ja mulla kytee päässä ajatus jo tänä vuonna jälkikokeista. :D

Hakuakin käytiin taas treenaamassa eilen. Kaksi ekaa maalimiestä löysi ja ilmaisi todella hienosti ja sitten loppui virta. Viimisenkin etsi ihan hyvin, mutta hukkui aluksi näytölle menolla, löysi kuitenkin lopulta näytöllekkin. Ihan hyvin meni siis treeni.

Toko-treenitaukoa olen rikkonut yhtenä päivänä. Juoksutin Tuikea muutaman toiston ruutuun voi-tyyliin ja otin muutaman oikein lyhyen paikkaistumisen huippupalkalla. Muuten ollaankin vain lenkkeilty ja oltu. (: