Jos metsään haluat mennä nyt niin takuulla yllätyt

Eilen käytiin treenaamassa hakua. Vilpille ensin kolme maalimiestä suorapalkoilla noin 60 metrissä. Ensimmäisellä pistolla upposi hyvin 50 metriin, jonka jälkeen kaarsi eteenpäin. Lopulta kutsuin pois kun ei löytänyt. Seuraavilla pistoilla halusi kaartaa koko ajan saman tien eteenpäin ja lopulta se löysikin kolmannen maalimiehen, jonka ei pitänyt olla vielä piilossa. Ilmeisesti oli sitten ekalla pistolla kerennyt saada hajun kun niin voimakkaasti sen jälkeen oli sinne menossa. Toiselle maalimiehelle pysähtyi kerran ja toisella lähetyksellä etsi hienosti. Kolmanneksi sitten laitettiin etukulmaan jäänyt maalimies eri paikkaan ja ei mitään ongelmaa. Neljänneksi tehtiin noin 40 m oleva maalimies ilmaisulla. Vähän jännitin miten ottaa irtorullan ja juoksee näytölle kun on tehty niin pitkään suorapalkkoja. Mutta ei ollut epäröinyt rullan kanssa yhtään ja näytöllekkin lähti täysiä ja kiskoi loppuun asti hyvin.



Tänään käytiin sitten jäljestämässä ja esineruutuilemassa. Otin jopa pitkästä aikaa kamerankin mukaan. Esineruutukuvat Vilpistä onkin Kirsin ottamia, muut omia. Ensin jäljet vanhenemaan ja itse jälkeä tehdessä kastelin kenkäni litimäriksi. Autolla sukkia kuivaksi vääntäessä mietin miten hullua tämäkin ja koskahan oppisi varustautumaan oikeilla varusteilla märkään metsään. No onneksi lenkki ja esineruutu maastot olivat kuivia. Vilpille ensin yksi esine joka tiputettiin jo talloessa. Pari kertaa jouduin lähettämään jotta löysi. Ihan hyvin teki kuitenkin Vilpin osaamistasoon nähden. Toiseksi vein Vilpin nähden kaksi esinettä, toisen ihan taakse ja toisen keskelle. Ensimmäisenä haki takaesineen, vaikka itse huomasin unohtaneeni lelun taskusta ja kävin kaivamassa sen äkkiä taskuun. Sai kyllä superpalkan tuosta! Toisenkin haki täysin ilman ongelmia.
Tuikekin pääsi hakemaan yhden esineen. Se irtaantui suoraan jonnekin metsän uumeniin ja viipyi siellä hetken palaten ihan väärästä suunnasta takaisin ruutun ja löysi melkein heti esineen. Sillä ei ainakaan ole irtaantumisongelmia. On se hassu ja söpö eläin.

Jälki kerkesi vanhentua noin 1,5 tuntia ja oli noin 650 metriä pitkä kuudella kepillä. Janalla onkin meidän suurimmat ongelmat. Ekalla lähetyksellä lähti kiljuen matkaan ja liina melkein poltti käteni (sattui!). Huusin pois ja toisella yrityksellä lähti onneksi hieman maltillisemmin. Jäljen alussa oli taas nameja. Söi niitä pari ja kävi lenkin vielä edempänä ja palasi syömään loput ja lähti jäljestämään. Jäljesti oikein kivasti ja ilmaisi kepit itsenäisesti, kunnes tuli polun ylitys. Vilppi meni ihan hämilleen ja tässä pyörittiin aikamme, kunnes lopulta löysi jäljen ja kepin jälleen. Keppi oli todella pian polun jälkeen ja kepin jälkeen jäljesti hieman korkeammalla nenällä hetken. Loppu jälki meni taas todella hyvin ja lopulta viimeisen kepin jälkeen taskussa oli 5 keppiä. Polun ylityksen jälkeen todennäköisesti meni yhdestä kepistä yli. On se ihana jälkikoira ♥ Ihan uskomatonta miten se jäljestää jo noin hyvin ja ilmaisee kepitkin nuin varmasti näin vähällä treenimäärällä.