Otin yksi päivä trimmerin käteen

Maanantaina päätin vihdoin ajella Tuikelle kevättukan! Kevättukka siksi, että ajeltiin nyt 2,5 cm terällä ja mahdollisesti kesällä ajellaan uudelleen jos siltä näyttää. Päivällä töiden jälkeen käytin koirat lenkillä ja aloitettiin urakka pesemällä Tuike. Empä edes muista milloin viimeksi olen pessyt Tuiken ihan shampoon kanssa. En edes muistanut miten kauan Tuiken turkin kuivaamisessa kestää. Föönasin kunnes kyllästyi ja yritin sitten odotella, mutta päädyin uudemman kerran föönaamaan ja lopulta sain kuin sainkin turkin kuivaksi. Ehkä jollain oikealla föönillä tuo kuivuisi hetkessä, mutta kun yrittää onnettomalla hiustenkuivaajalla. Sitten otettiin vielä viimeiset poseeraukset turkilla (jota oli kyllä aika paljon jo saksittu mahasta, pöksyistä ja hännästä) ja ei muuta kuin trimmerin kanssa heilumaan. Välillä oli pakko pitää taukoakin, mutta olihan se illasta vihdoin valmis. Tasoittelin vielä hieman ohennussaksilla ja siistin pään ja korvat niillä. Tässä sitten ennen ja jälkeen kuvat. Seisomakuvat oikeasti isoveljeni ottamat.


Olen kyllä paljon tyytyväisempi tämän vuoden trimmiin kuin viime vuoden kammotukseen. Onneksi päätin leikata tänän vuonna tällaisen hieman pidemmän ja jaksoin siitiäkkin loppuun asti. Samalla tajusin että herranjestas, Vilppi täyttää jo 9 kuukautta! Mihin kaikki aika onkaan karannut. Päätin sitten kun kerrankin olin jonkun saanut kuvaamaan niin ottaa posekuvat Vilpistäkin. Enkä halunnut että Vilpin karvaton jalka näkyy kuvassa, joten oli pakko seisottaa se "väärinpäin". En osannut kyllä yhtään seisottaa noin päin ja Vilppi ei osaa seistä ilman asettelua eikä se tykkää asettelusta, joten tässä tulos:

Kuukauden päästä Vilppi on jo tokokisaikäinenkin! Voisinkin paljastaa, että tuo tulevien tapahtumien tokokoe on suunnitelmissa Vilpin debyytiksi. Ikää sillä olisi tuolloin 10kk ja pari viikkoa, hui. Mutta aika valmis se alkaa olemaan. Hyppy ja liikkeestä seisominen enää ovat kesken hieman. Paikkamakuun haluan vähän lisää varmuutta vielä tilanteisiin jos (melkein kun) joku lähtee paikkamakuusta. Jokohan saisi aloittaa paniikin? Ihan kuin olisin taas menossa ihan ihan ensimmäistä kertaa kokeisiin.

Meillä asustaa ihka oikea sisustaja

Tiistai aamuna pääse Vilppi leikattavaksi. Tällä hetkellä raukka ontuu kipulääkkeistä huolimatta. Onneksi ei ole enää pitkä aika leikkaukseen, jonka jälkeen päästään sitten toivottavasti paranemaan pikkuhiljaa. Onneksi se pääosin osaa olla asiallisesti levossa, mutta sitten on hetkiä jolloin ei. Se haluaisi riekkua kuin päätön kana. Joskus se tyytyy vain leikkimään tyhjällä kongilla tai toisella kumilelulla (joka muuten tuli eläinlääkäristä ekojen rokotusten yhteydessä). Mutta joskus se taas kiusaa miua tai Tuikea tai juoksee vaan ympäri taloa.
Yksin ollessaan ilmeisesti sitten taas keskittyy sisustamiseen! Siivoilin tässä pari päivää sitten ja löysin huoneestani lisää pureskeltuja paikkoja... Se oli syönyt sängyn jalkojani, pöydän kulmia ja jopa ikkunan karmeja! Kai se on tykästynyt enemmän pyöreisiin muotoiluihin kuin suorakaiteen muotoisiin? Tai ehkä se ajattelee että joku voi loukata itsensä teräviin reunoihin ja on päättänyt vähän pyöristää niitä ja tehdä niistä näin turvallisempia. Päätinkin tehdä Vilpille ihan oman sisustuskansion, jota sitten voin aina tarvittaessa päivitellä.

Tämmöstä sitten nyt...

Vilppi alkoi taas ontumaan pari päivää sitten... Johan se ehtikin elää normaalia elämää hetken ja kerettiin pari kertaa käydä treeneissäkin. Jotka nekin meni lähinnä taas siihen että muistuteteltiin miten sitä oltiinkaan kun muutkin tekee tokoa yhtäaikaa. Meinaa tyyppi vähän vetää ylimääräsiä kierroksia. Ja nyt se taas ontuu. Ihan kun siinä ei ois ollu tarpeeksi niin Vilppi rupesi köhimään aamulla vähän ja nyt köhii ihan kunnolla ja kakoo limaa. Että tervetuloa vaan kennelyskäkin.
Kuvassa väsähtäneet ikkunakyyläy. Eipä nyt sitten tehdä pitkään aikaa varmaan mitään tuon kummempaa kummankaan kanssa. Voipa olla ettei hetkeen ole mitään inspistä päivittää blogiakaan, että älkää ihmetelkö jos meistä ei kuulu pitkään aikaan yhtään mitään.

Sellainen kisakauden korkkaus

Perjantaina päivällä suunnattiin auton nokka kohti Oulua kaverin kanssa. Mentiin kyläilemään ensin yhteisen kaverimme luokse. Vilppi parka joutui opiskelemaan kaupunkikoiran elämää koko viikonlopun. Se ei meinannut millään uskoa ettei kaikkia ihmisiä saa moikata ja toiset koiratkin pitäisi ohittaa siivosti (harmi ettei niitä tullut kovin paljoa vastaan muualla kuin kisoissa). Lisäksi pienen bortsun päätä sekoitti pulkat, kummalliset pulkat, joissa oli vielä lapsia. Ihmeellisiä laitoksia Vilpin mielestä. Mutta kyllä vain jo lauantaina mentiin nätisti ohi melkein kaikista. Mutta on se kyllä helppo penska, sitä pystyi pitämään tuollakin irti aivan ongelmitta, kunhan vain otti kiinni hetkeksin kun joku tuli vastaan. Se kuuntelee todella hyvin käskyjä, eikä yritä lähteä lipettiin mihinkään, ei ihmisten pihoille tai mitään. Ihana pieni penska. Enään se ei edes välittänyt juuri ollenkaan ulkomaailman äänistä sisällä.

Kisoissa ei sitten mennytkään niin hyvin. Puuttui kokonaan rutiini hommasta ja kisatauko todella näkyi meistä molemmista. Oma ohjaus oli vähän löysää joka radalla, mutta onneksi viimeinen rata meni sentään vähän paremmin kuin kaksi ekaa. Ensimmäisellä radalla Tuike ei millään meinannut pysyä lähdössä, vaikka kävin sen kerran palauttamassa takaisinkin ja valui niin lähelle ekaa hyppyä, että tiputti riman... Loppu rata meni sitten sähläillessä ja HYL. Toisella taas ei kuunnellut yhtään miun hidastuksia ennen keinua ja veti aivan täysillä lentokeinuksi. Päätin sit olla kattomatta tuollasta perseilyä ja käveltiin suoraa radalta pois, joten HYL. Viimeisellä radalla sitten Tuike kulki jo aika kivasti ja kuuntelikin, pysyi lähdössäkin hievahtamatta paikallaan. Mutta möhlin sitten ite ja HYLlyksi meni sekin heti alkuun. Ehkä sitten ens kerralla sujuu jo vähän paremmin. :)

Kisapaikalla oli kyllä melkoisen rentoa aina Vilpin kanssa. Aluksi se vähän ihmetteli maailman menoa ja meinasi haukkua muiden mukana, mutta uskoi heti kun asiasta huomautin ja oli sitten hiljaa. Hieman silti sai vaatia sitä oikeasti rauhottumaan, mutta onnistuipa sekin kisapaikan hälinässä. Eiköhän siitä vielä tule oikein kiva kisakaveri. :) Vilppi pääsi leikkimäänkin hälinässä samanikäisen mudipennun kanssa, kovin kivaa oli molemmilla. Ja Vilppi oli kyllä aivan totaalisen väsynyt kisojen jälkeen.

Mitään en ole koskaan tuhonnut

Vilppi on nyt pääsyt juoksemaan irti lyhyehköillä lenkillä ja ei ole siltikään ontunut. :) Päästiin tänään jo kuvaamaankin molempia koiria, kun molemmat sai juosta ja aurinko paistoi! Toivottavasti ei enää rupeakkaan ontumaan ja päästään pian normaalirytmiin. Tämä lepojakso ei ole tehnyt hyvää minun sohvalle. Vilppi on purkanut tarpoaan vähän pureksimalla sohvaani... Niin ja sohvaa on myös hieman siirretty koiran toimesta, en pidä normaalisti sohvaa keskellä huonetta. Tästä lähin sohvakin aidataan aidan taakse, kuten kuvassa näkyvä nurkkaus jossa majailee kaikenlaista pikkusälää.
Minun tokomotivaatiokin on alkanut pikkuhiljaa taas nousemaan ja tänään ajoimme treeneihin Vilpin kanssa. Kukaan muu ei ollut raahautunut paikalle, joten kokeiltiin sitten tyhjässä hallissa vähän missä mennään. Seuraaminen oli paljon paremmalla mallilla kuin luulin, hieman pidempikin pätkä sujuu jo ilman apuja. Luoksetulossa täytyy taas vähän vahistaa, että sieltä istumasta _saa_ lähteä. Pieni toteuttaa paikalla pysymistä vähän turhan vahvasti välillä. Sitten kun lähtee, tulee todella hyvin, eikä enää törmääkkään, ainakaan pahasti, eteentullessaan. Näiden lisäksi tehtiin jotain pikkujuttuja, jotka sujui ihan ok. Oli erittäin mukavaa, kun pienen miehen asenne on ihan huippu aina. ♥

Puoli vuotta ikää mittarissa jo

Vilppi täytti keskiviikkona jo puoli vuotta. Tuntuu hurjalta ajatella, että se on jo niin vanha. Ihan hetki sittenhän kävin vasta katsomassa sitä ekaa kertaa kasvattajan luona ja hetki sitten hain sen isoveljen kanssa kotia. Kuitenkin on kerennyt tapahtua vaikka mitä sen jälkeen kun Vil on tullut, ollaan keretty tehdä vaikka mitä. Ja ehdottomasti Vilppi on hurmannut koko meidän perheen. En kyllä itekkään aina käsitä miten tuo pikkupenska voi olla niin fiksu, varsinkin kun muistelen millainen huntalo Tuike oli saman ikäisenä.


Viralliset puolivuotis kuvat tältä päivältä, Vilppi on alkanut taas koko aikaisesti lurppakorvaksi

Välillä vielä Vilppi ilopissailee sisälle, mutta muuten on oikeastaan jo täysin sisäsiisti. Tuhoja ei oo tehnyt sitten pikkupentu ajan, poikkeuksena nyt levon jälkeen söi vähän sohvaa. Mutta mitäpä pienistä, ei edes ole kovin hieno sohva oikeasti. Muutenkin se on aina yksin niin kiltisti, ei ikinä kitise tai hauku tai vastaavaa. Saman ikäisenä (ja hyyyyyvin pitkään sen jälkeen) Tuike poti eroahdistusta ja tuhosi joka päivä jotain pientä ja raapi miun huoneen oven ja listat aivan piloille (sellaisina ne on vieläkin :D).

Vilppi myös rakastaa tokoilua ja ylipäänsä sitä kun sen kanssa värkkää jotain. Se tykkää tulla lähelle ja tunkee välillä syliinkin. Kotona se pääsääntöisesti relailee kun mitään ei tapahdu tai sitten leikkii itekseen tai kiusaa Tuikea. Mutta ei sählää koko ajan paikasta toiseen kuten eräs toinen bc. Ja kun jotain sitten tehdää, mennään lenkille tai treenataan tokoa, ottaa kyllä Vilppi kaiken ilon irti. Tästä tuli nyt vähän Vilpin ylistysviesti, mutta kun se on niin täydellisesti miun käteen sopiva koira. Kiitoksia vielä Hannelle täydellisestä pennusta! ♥

Pikapikapäivitys vaan

Pikapäivitystä blogiin vain, kirjoitan ehkä joskus pidemmin jos jaksan. Nyt on sitten Vilppi välikuvattu, kuvautin kyynäret, olat ja lonkat. Väännellessä tuota vasenta etujalkaa aristi hieman tuota ranteen seutua ja ihan vähän myös olkaa. Kuvissa vasemmassa olassa näkyi ihan vähän rosoisuutta. Ontuminen saattaa johtua siitä tai sitten ihan vain kasvukivuista tai lihaksista. Muuten luusto oli aivan priimaa. :) Saatiin kipulääkkeitä ontumiseen ja jos ei nyt lopeta ontumista 2 kk sisällä niin kuvataan olka uudestaan, jos sinne on sitten kehkeytynyt jotain pahempaa. Mutta nyt voin kyllä itse vähän huokaista helpotuksesta. :)

Ei niin hyvää ettei jotain pahaakin

Lauantaina meillä oli touhupäivä ja koska oli hieno ilma niin kamerakin ulkoili taas jälleen kerran. Ensin käytiin Vilpin kanssa vähän treenailemassa tokoa ja sen jälkeen Vilppi sai leikkiä Jedi-tervun kanssa. Vilppi teki vieraassa paikassa tokoa paremmin kuin kotona pihalla. Kotona se vaan haluis lähteä lenkille. :D Mutta tuolla keskittyi oikein hyvin tokoon. Mielenkiintoista tokoilla Vilpin kanssa, kun se on niin Tuiken vastakohta. Kotona se tekee kivasti ja rauhallisesti sisällä. Mutta sitten kun mennään jonnekkin jossa on muitakin niin vietti nousee välillä vähän turhankin paljon. Mutta paljon parempi näin päin ja saa taas paljon uudenlaista ajattelua, kun joutuu täysin eriasioita miettimään. Tuiken kanssa pohti vaan kuinka motivoida ja kuinka saada Tuike tekemään asiat edes laukkalla. Vilpin kanssa ei todellakaan tarvi tuollaisia miettiä. Välillä tuntuu ettei näin erilaiset koirat voi olla samaa rotua.

© Sara N, viimeisessä kuvassa Vilppi päässyt naisten makuun ;D

Treenien jälkeen suunnattiin lenkille Kirsin lauman kanssa jäälle kuvailemaan. Loppulenkistä Vilppi sitten rupesi ontumaan. Illasta ei enää ontunut juuri lainkaan, mutta eilen taas pissatuksen aikana rupesi ontumaan. Tänään Vilppi on edelleen ontunut, ei pahasti, mutta kuitenkin. Tosin pissatuksen jälkeen taas ontunut enemmän. Lähdetään sitten käymään eläinlääkärissä, sain keskiviikkolle ajan. Nyt sitten vain toivotaan ettei ole mitään vakavaa.

Ompas masentavan pimeää

Talvi pohjoisessa, se on ihan liian musta. Päivällä on valosaa vaan muutama tunti kun on sitten taas pimeää. Ja päivä vielä lyhenee koko ajan. Mulla ei tästä syystä oikein ole ollu mitään inspistä tai jaksamista kirjotella mittään blogiin. Vilppi on kyllä treenaillu tokoa ja Tuikekin aksaa, mutta mutta. Vilppi edistyy kyllä ihan hyvin tokossa, ongelmaksi on tällä hetkellä muodostunut liian korkea vire kun muut tekee yhtäaikaa. Ollaan siis käyty hallilla kisaavien treeneissä. Yksin treenatessa vire on just sopiva, mutta kun on muita niin herran jestas, hieman vire nousee. Silti se ei keskity muihin vaan yrittää keskittyä muhun, tosin säätämiseksi sillä välillä menee. Mutta kyllä paljon mielummin näin kuin Tuiken lahnailut. Ollaan nyt pari kertaa hallilla vaadittu ihan vaan rauhottautumista ja tätä kyllä jatketaan joka kerta.

Tänne on myös vihdoin tullut lunta, tällä hetkellä taitaa olla ainakin 15cm. Kuva on karmea kun ei meinannut valoriittää... Vähän edes valoa tähän hirveään pimeyteen. Käytiin tänään retkeilemässäkin ja oltiin ulkona pari tuntia ja oli kyllä mukavaa. Käytettiin aikalailla koko päivän valoisa aika ulkona. Nyt on tyytyväisiä koiria.

Meitä varten oli ilotulitus!

Lauantaina lähdettiin taas kerran Oulua kohti. Pysähdyttiin matkalla Vilpin kasvattajan luokse tapaamaan Vilpin kaksi siskoa. Vilppi ei oikein tajunnut siskojensa tyttöjen juttuja ja puuhailikin suurimmaksi osaksi omia juttujaa. Pari kertaa innostui sekin leikkimään tyttöjen kanssa. Oli kyllä hauska nähdä Vilpin siskoja. :)


Sunnuntaina sitten oli vuorossa agilitykisat. Ensimmäisenä oli hyppäri ja me tehtiin nolla Tuiken kanssa! Tosin matkalla tuli monta pitkäksi venähtänyttä käännöstä ja oltiinkin vasta kolmansia. :) Toinen rata oli agilityrata ja itse olin ohjauksen kanssa ihan myöhässä ja hyllyksihän se meni. Viimeinen rata oli myös agilityrata. Tuiken kanssa tehtiin taas nolla ja tällä kertaa ilman suurempia ylimääräisiä mutkia. Lähdettiin 5 radalle ja kun koiria oli melkein 50 niin sai hetken odotella tuloksia ja jännittää. Enkä kyllä ensin ollut uskoa, mutta totta se oli, sijoituttiin 2. ja saatin meidän eka agi-SERT! Tähän on nyt todella hyvä lopettaa tämän vuoden kisat, kisapaikalta lähtiessä, jossain oli menossa ilotulituskin. Näyttävä loppu vuodelle :))

Vilppi oli erittäin fiksuna kisoissa, se hengaili aika paljon hallissa ja pihalla. Hallissa ainoa jännittävä asia oli pyöröovet. Pari ekaa kertaa piti kantaa pentu sisälle, mutta sen jälkeen meni ovista itse ja parin kerran jälkeen kulki niissä kuin ois aina kulkenut. Pystyi todella hyvin keskittymään leikkimiseen ja tottelemiseen vaikka ympärillä oli ihan hirveä häly. Lopun ilotulituksestakaan pentu ei välittänyt yhtään mitään.

Mä joka päivä töitä teen

Voisin välistä kirjoitella Vilpin tokotreenauksestakin. Tällä hetkellä keskitymme nyt erilaisiin pikkusieviin juttuihin. Teemme tunnarin alkeita, keskitymme siihen, että Vilppi haistelee. Lisäksi harjoittelemee eteentuloja ja sivulletuloja. Molemmissa nyt häivytellään käsiapuja ja aika hyvin niitä jos onkin pois saatu. Seuraamista on myös vähän imuteltu ja kaukoja jumpattu. Lisäksi on tehty paikkaistumista, joka rupeaa pikkuhiljaa sujumaan. Kestää jo mennä muutaman metrin päähän tai Vilpin sivulle seisomaan. Tai odottaa jonkin aikaa. Targettia ollaan myös nyt kaksi kertaa treenattu ja aika hyvin Vilppi on sen idean jo hoksannut.


Aikasemmin ollaan myös harjoiteltu ruutua, joka sujuu jo todella hyvin. Vieraatkaan merkit eivät ole ongelma Vilpille. Palkka on tähän asti aina ollut ruudussa ja jonkin verran on tehty nyt jopa merkin kaukka. Aivan se ei vielä suju, mutta pikkuhiljaa pikkuhiljaa. Merkkiä ja muidenkin asioiden kiertämistä on myös vahvistettu ja siihen onkin tullut vauhtia vähän lisää. Takapäänkäyttöä on myös harjoiteltu. Vilppi osaakin laitaa saaviin neljä jalkaa (harjoittelun alla nyt pienempi kohde), piettää etujalt korokkeen päällä ja liikuttaa vain takajalkoja. Sama osataan myös ilman koroketta. Ja peruuttaa osaa jonkin verran. Yhtenä temppuna ollaan opeteltu kiepsahdus molempiin suuntiin. Olen palkannut lähes kokonaan nameilla pentua ja hyvin toimii niin, on niin hirveän ahne tapaus. Tykkään kyllä ihan hirveesti touhuta tuon kanssa, kun sekin tykkää niin kovin kaikesta touhuilusta. Ihana pieni vilpillinen mies. ♥

Riisin rietaksella retkeilemässä

Me ollaan viimeaikoina kimppalenkkeilty paljon ja vietty aikaa mökillä kavereiden kanssa. Ja ollaan me välillä treenattukkin. Vilppi on kyllä melkoisen ihana pakkaus. Tyyppi osaa kyllä rauhottua tarpeenvaatiessa vaativaankin paikkaan, kuten ihmisen hartioille, joka yrittää kiikkua mäkeä ylös. Viime viikonloppuna mökki käynnin yhetydessä kierrettiin Riisitunturilla Riisin rietas -reitti. Reitti oli reilut 10km pitkä ja pentuhan väsyi jo melko alkumatkasta. Ja koska 9 kiloinen pentu on hyvin raksas kantaa sylissä kannettiin pentua tuossa niskan päällä, jokainen vuorollaan. Siinä se sitten oli rentona silmät lupsuen. Ihan ei nukahtanut kyytiin.

Tosin täytyy kyllä sanoa, että 9 kiloa harteilla on melkoisen raskasta kiikkua tunturin päälle. Mutta olipahan reissun jälkeen virta pois koirista ja ihmisistä ja sai rauhassa löhöillä (ja mässätä) loppupäivän. Maisemat oli aivan ihanat ja sääkin oli meidän puolella. Lämpötila oli melkein nollassa ja kaikki varjoisat paikat ihan kuurassa ja aurinko paistoi koko ajan.


Eilenkin kun halusin vaan löhötä illan ja katsoa leffaa niin Vilppipä käpertyikin vain kainaloon nukkumaan. Vilppi on hauska tyyppi. Treenatessakin niin erilainen ku Tuike ja rakastaa ruokaa niin paljon ja leluja. Miun lellikki se on :D

Suuri paimenkoiran alku

Tai sitten hieman pienempi. Vilppi pääsi Eilen katsomaan vuohia ja sonneja. Aloitettiin ensin menemällä tyhjään hevosen karsinaan (ite hevosta Vilppi ei tällä reissulla päässy vielä katsomaan). Hajut oli aika jänniä, mutta siellähän se jonkun aikaa tepasteli, jonka jälkeen totesi, että pihalla on mukavampaa. Pihalla sitten tulikin jo vuohet katsomaan meitä. Vuohet oli Vilpistä aika pelottavia ja niitä oli sen mielstä paras katsoa joko tikkaiden takaa tai jonkun ihmisen jaloista. Jonkun aikaa siinä pyörittiin ja välillä Vilppi kävi syömässä namupaloja mun luona ja välillä touhuili omiaankin.


Sitten oltiin hetki pihalla ilman elukoita ja lähdettii kattoon sonneja. Vuohet oli menneet sonnien kaveriksi, joten nähtiin nekin uudelleen. Sonnit ei ollut yhtäpelottavia kuin vuohet ja Vilppi liikkuikin jo aika reippaasti navetassa. Hetken ihmettelyn jälkeen Vilppi pystyi aivan hyvin leikkimään minun kanssa vuohien ja sonnien luona. Ei myöskään enää huolehtinu koko aikaa että olinko mie sen ja elukoiden välissä vaan touhuili oikein reippaana omia juttujaan. :) On se vaan hieno pieni mies. Harmi että kamerasta loppui akku melko pian navettaan mennessä. Kuvia en kerenny paljon napsia, mutta näkeehän niistä jotain. Tosin valovoima ei ihan riittänyt ja koira liikkui liikaa. Kärsikää laadusta. :D

Reissumies, älä kysy minne tie vie

Keskiviikkona suunnattiin Vilpin kanssa Saarenkylään hoitamaan Kirsin kolmea koiraa. Vilppi keksi itselleen heti uuden leikkikaverin, Vippi bortsun ja kyllä kaksi bortsua oli heti samalla aallonpituudella. Leikkiä jatkui vaikka kuinka kauan, kunnes pikku Vilppi simahti viimein. Ja herättyä painit jatkui taas. :D Torstaina oltiin vielä siellä ja mulla oli vapaapäivä, joten käytiin kaikkien neljän kanssa pitkällä metsälenkillä. Koirilla oli kyllä kivaa, kun unhodin kännykän kotiin niin lenkki venähti aika pitkäksi. Kaikki jopa nukkui kunnolla lenkin jälkeen. Torstai iltana sitten tultiin taas kotia ja perjantai illasta lähdettiin taas matkaan Vilpin kanssa.



Perjantaina suunnaksi otettiin ensin rautatieasema ja sitten junalla kohti Oulua. Vilppi nukkui koko junamatkan eikä ollut moksiskaan junan äänistä. Toiselle koiralle se alkuksi vähän murrasi, mutta lopetti kun sille huomautin. Perillä Vilppiä odotti Netta-sammari ja minua kaverini. Lauantaina Vilppi kiusas Nettaa ja mie kävin shoppailemassa (tosin hyvin köyhin tuloksin). Herkkuja kului viikonlopun aikana paljon, mutta oli kyllä mukavaa. Käytiin myös käveleskelemässä Vilpin ja Netan kanssa pitkin maita ja mantuja. Muutamille asioille Vilppi murras ja haukku. Huoh. Toivottavasti saan tuon kytkettyä siltä pois äkkiä. Sunnuntaina sitten lähdettiin takaisin junalla kohti Rovaniemeä. Nyt lemmikkivaunu oli melkein täynnä ja silti Vilppi nukkui lähes koko matkan taas. Nyt ei edes yrittänyt murrata muille koirille. :)

Makkaran paistamista laavulla

Koko viikonloppu on taas touhuttu. Lauantaina aamusta lähdettiin Kristan ja Sakun seurana retkeilemään ja paistamaan makkaraa Kurijärven laavulle. Vilppi sai jäädä isompien koirien alta pois kotiin nukkumaan. Matka laavulle oli melkein kokonaan soista kelkkareittiä, joten saivat koiratkin kunnon suoliikuntaa. Onneksi matka laavulle ei mikään hirveän pitkä ole niin jaksoi hyvin kävellä tuollaisessa raskaamassa maastossa itekkin. :) Laavureissun jälkeen Tude oli jo hieman rauhallisempi joten pääsi vielä mukaan Vilpin iltapäivän pentutreffeille.

Vilppi tapasi taas Maikin lauman, eli Visu-pennun ja Kusti ja Sara aikuiset koissut. Ei enää hirveästi jännänny isompiakaan koiria ja Visun kanssa leikit meni välillä vähän yli... Sai nostaa pennun jäähylle touhuista aina hetkeksi. Muuten meni kyl hyvin. Tuikekin malttoi olla hiljaa lähes koko ajan kun pennut leikki, vain pari kertaa piti sille sanoa ja silloinkin lopetti heti haukkumisen.

Tänään käytiin jälkeilemässä molempien kanssa Kirsin opeissa. Tuikella ei ole mitään tavotteita jäljellä, joten se lähinnä jälkeilee ihan vain mielen virkistykseksi. Vilpin varalle on ehkä sellaisiakin suunnitelmia joihin jälki kuuluu, joten oli kyl hyvä kuulla neuvoja sen harjoitteluun. Tuikekin jäljesti todella hienosti Tuikeksi ja löysi jopa kolme keppiä neljästä ja pysyi melkein koko ajan jäljellä. Vilppi oli erittäin pätevä, malttoi nyt jo aika hyvin haistella ja melkein kaikki namit jäljeltä söikin. Mutta ei mennyt maahan rasialla. No pikkujuttu. Lopuksi Vilppi riehui vielä itsensä väsyksiin Vipin kanssa. Illalla vielä vähän tokojuttuja ja temppuja Vilpin kanssa nakkipalkalla. Meinas seota koko pentu kun oli nii hyvää palkkaa. On se ihana ♥

Hei me heilutaan taas!

Pennun kanssa tulee tehtyä niin paljon aina kaikkea että tuntuu ettei kaikkea saa mitenkään kirjoitettua aina tänne blogiin. :D Joka päivä treenaillaan pikkuasioita ja pikkuhiljaa edistytään. Käskystä Vilppi osaa joskus tulla luokse, istua ja kiertää esineen. Lisäksi ollaan naksuteltu jalkojen laittamista kippoon, peruuttamista, sivulle tuloa, katsekontaktia ja maahanmenoa. Ja tietty ollaan tehty imuutusseuraamista ja vähän ollaan juostu ruutuunkin namikipolle. Tästä se lähtee. Vilppi on kyllä ollut pätevä, tykkään kun se on aina niin innoissaan kaikesta. :) Viikolla on myös pari kertaa jäljestetty, kauheaa kyytiä Vilppi yrittää päästä eteenpäin aina, ehkä se siitä vielä rauhottuu.




Keskiviikkona mentiin Vilpin kanssa katsomaan epävirallisia agikisoja ja Tuiken kanssa kisattiin samalla. Vilppi oli erittäin reipas ja treffasi paljon ihania ihmisiä ja leikki Vippi bc:n kanssa ja vähän yritti leikkiä Seela vesikoirankin kanssa. Muitakin koiria käytiin kattomassa, eikä vieraat koirat ole enää niin hirveitä kuin ennen. Pääasiassa katseli onneksi muiden suorituksia rauhallisesti, mutta Vippi-kaverin aikana ois halunnu radalle. Tuiken kanssa kisatessa pentu nukkui autossa. Tuike kävi vähän turhan kierroksilla ja teki aika yllättävän syöksyn väärälle esteelle. Kuitenkin rata meni läpi ilman hirmuisia sähläyksiä, mitä yleensä olen harrastanut epävirallisissa. :)

Paljon on taas puuhailtu

Koko viikko on taas touhuttu kaikenlaista. Keskiviikkona käytiin kaupungilla käveleskelemässä Vilpin kanssa. Kaverina oli 15-viikkoinen tervu pentu Jedi. Jediä Vilppi vähän jännäs aluksi, mutta muuten ei kaupungilla mikään pelottanut. Vilppi hengaili niin hienosti ja lopuksi se innostui leikkimään Jedinkin kanssa. Innostuttuaan se ei oiskaan enää ees malttanut lopettaa.

Tortaina käytiin treenamassa hiekkakentällä molempien kanssa. Tuike keskittyi Ruutuun, joka ei kyllä oikein onnistunut. Meinasi koko ajan joko jäädä ruudun ulkoreunalle tai vähintään juosta reunasta sisään. Vilppi pääsi tekemään vähän imuutusseuraamista ja sivulle tuloja sekä leikkimään. Onnistuin astumaan sen tassun päällekkin, mutta onneksi sille ei mitään kammoa jäänyt. Vähän aikaa se ontui ja jatkoi sitten tekemisiään samaan tahtiin kuin aikaisemminkin. Kuvat (c) Anni H.


Eilen sitten mentiin kaverin luokse ja tutustuttiin kissaan (joka oli tylsä kun ei tehnyt mitään) sekä uudemman kerran Rella labbikseen. Rellan kanssa leikit lähti sitten sujumaan pienen aristelun jälkeen. Myöhemmin illalla Rella tuli Elinan kanssa vielä käymään meillä ja voi että mitkä painit oli Rellalla ja Vilpillä. :)

Tänään käytiin hallilla Kirsin ja sen lauman kanssa. Pentu vähän aikaa aristeli Kirsin koiria, mutta aika äkkiä se niihinkin tottui. Meidän treenatessa Vilppi nukkui autossa ja lopuksi oli mukana vielä verkkalenkillä. Vilppi myös leikki hallilla ja vitsit se leikkii niin ihanasti. Leikki myös Kirsin kanssa ja vieraan kanssa leikkimisessä ei kyllä ollut mitään ongelmaa. Ryhmäkuva on (c) Kirsi P.

Piirinmestaruusjoukkoe hopeaa!

Pennun kanssa ollaan reissattu viikolla agitreeneissä ja kaupungilla vähän aikaa, sekä tavattu Nastasia ja Milo. Vilppi on kyllä tosi reipas pentu. Tuiken kanssa käytiin to rokotuksilla ja tyyppi painoi vain 15,9 kg. Hitto se on huonossa lihaskunnossa. Pittää alkaa nyt kohottaa kuntoa. :) Tuikekin pääsi tapamaan Miloa ja päätti sitten hämmästyttää ja yllättää miut perinpohjaisesti pistämällä leikiksi Milon kanssa. Tais olla kiva poika Milo Tuden mielestä. Harmi että oli pimeää eikä kamerakaan ollu mukana.

Eilen sitten aamusta suunnattiin koirien kanssa Tornioon agilityn piirinmestaruuskisoihin. Matkattiin Maikin ja sen koirien kanssa. Niimpä aamulla pysähdyttiin Tornion abc:n pihalle väsyttämään Visu ja Vilppi. Pojat saivat painia ittensä väsyksiin ja hauskaa olikin pennuilla. :) Ja sitten jaksettiinkin taas nukkua autossa pitkään. Tuiken kanssa käytiinkin sitten vetämässä pari starttia. Ensimmäiseltä saatiin nolla reilulla miinusajalla ja sijoituksena 3, kun nollia taisi tulla 7 radalta. Ei paha ollenkaan. Toinen rata meni ihan plörinäksi sitten ja hylly.

Sitten pääsi Vilppi leikkimään Visun kanssa, sekä pienen samanikäisen mudi pennun kanssa. Aluksi vähän jännäs mudi pentua ja taisi olla vähän väsy aamupaineistakin. Mutta kyllä se leikki lopulta lähti jo vähän kulkemaan. Vesiojassakin piti läträtä. Nähtiin myös Trip siskoa ja Vilppi oli kyllä sen vieressä todella jytkyn näkönen, minun mies. Painien jälkeen unikin kyllä maittoi taas. Lopussa sitten käveltiin vähän ympäriinsä kisapaikalla. Kaijuttimet oli vähän jännä juttu, mutta muuten ei tainnut pelätä mitään. Reipas pieni mies.

Kaksi viimeistä starttia oli piirinmestaruusstartit ja molemmat meni pieleen, toiselta hyl ja toiselta tais tulla vain jonkunverran virhepisteitä. Jäätiin sitten vielä joukkoepm kisaan Tuden kanssa. Siellä sitten taas tehtiin nolla ja joukkoeemme sijottui hopealle. Joten voitettiin piirinmestaruusjoukkoe hopeaa!