Jälkijuttuja

Esineruutu porukka poseeraa: Vilppi, Vippi, Visa ja Tuike (c) Kirsi P.

Eilen käytiin treenailemassa esineruutua rinnetreeninä, kun treenikaverin koira sellaista kaipasi. Vilpille laitettiin kaksi esinettä, ruusuke ja pieni muovipullo. Toinen oli ihan takana ja toinen keskivaiheilla. Ruutu oli ehkä joku 15x50m. Ekana löysi ruusukkeen ihan hyvin. Toista esinettä ei meinannut millään haluta löytää ja käytin varmaan miljoona käskyä ja uudelleen lähetystä. Vaatisi selvästi vähän säännöllisempää treeniä tämä tai sitten muovipullo oli vain liian vaikea esine.

Vilppi odottaa vuoroaan esineruutuileen, tää hyttysten määrä on ihan kauhea. Kuvassa kun ei edes näy koko kauheus (c) Kirsi P.

Tänään käytiin treenaamassa jälkeä. Ollaan kotona tehty useampiakin keppitreenejä. Yritin ensin itsepäisesti saada sen menemään maahan kepeillä, mutta koska ei useidenkaan toistojen jälkeen ruvennut yhtään hiffaamaan juttua niin vaihdettiin noutamiseen. Heti toisella kerralla sitten rupesi jo tarjoamaan tätä itse. Enempää ei ennen tätä päivää kerettykään keppejä treenata, mutta tehtiin silti 100-200 metrin jälki 8:lla (vai 9:lla?) kepillä. Alussa oli ihan pihalla mitä tehdään, ei lähtenyt jäljestämään ja kieri niin antaumuksella, että vapautti itsensä liinastakin. :D No rämmittiin jotenkin ekalla kepille, johon ei reagoinut millään. Keppiä osoittamalla lopulta nosti kepin. Palkka ja jatkettiin hieman vähemmällä rämpimisellä toiselle kepille. Edelleen koira ihan pihalla. Merkkasin kepin kohdan, muttei edelleenkään nostanut ilman apuja. Sitten syttyikin joku lamppu ja jäljesti hienosti loppujäljen ja nosti melkein kaikki kepit yhtä lukuun ottamatta ihan itsestään. Tuosta yhdestä jäljesti niin innolla yli ja tietenkin olin juuri päästänyt liinan kädestä, joten annoin mennä ohi ja pysäytin koiran, jotta pääsin taas liinan perään roikkumaan.

Omien polkujen kulkija Vilppi (c) Kirsi P.

Hieman haparointia molemmilla vielä kun miullekin aika uusi laji. Onneksi nyt saatiin taas neuvoja jatkoon sillä tämä tosiaan oli Vilpin kolmas jälki nyt ja olen niin ylpeä miten hienosti se selvitti sen omasta tunaroinnista huolimatta (ja alun ihan pihalla oloa huolimatta). Olen jopa huomannut innostuvani jäljestä, vaikka olen aina pitänyt jälkeä hyvin tylsänä lajina. Mutta kyllä hieman eritavalla innostuu kun koirakin tykkää ja jopa osaa. Tuikea ei aikoinaan juuri jäljestäminen(kään) kiinnostanut, joten ei ihme etten silloin lajista innostunut.