Talven taikaa

Kärsin nyt omasta pienestä päähänpistoksestani: treenata otsalampun (ja heikon pihalampun) valossa ohjattua noutoa. Eilen toteutettiin tämä hyvin tyhmä idea. No tietenkään Tuike ei nähny kunnolla niitä kapuloita ja meni aivan sekaisin ja sitten aivan lukkoon. Nyt ollaan sitten taas melkein alkutilanteessa ohjatun kanssa. Tänään (valosassa!) tehtiin sitten korjaavaa treeniä. Oikean puolen tempo löytyi muutamalla toistolla, mutta vasen ei tahtonut onnistua ollenkaan jos otettiin merkki mukaan liikkeeseen. Tässä tilanteessa oltiin pari kuukautta sitten edellisen kerran. Koskaan ei saisi olla tyhmä.

Tänään ei sitten muuta treenailtuukkaan kun pakkasta oli edelleen reilut -20 astetta. Mutta käytiin sitten vähän pidempi lenkki kuitenkin. Ja siinä tuli mietittyä mitä hyviäkin puolia talvessa on. Koiran kanssa, joka paimentaa autoja, on ehdottomasti mukavempaa kävellä tienlaitaa kun autoja kulkee yli puolet vähemmän näin talvisin. Toisaalta taas pimeällä kyllä autojen valot vahvistaa Tuiken autojen paimentamista. Toinen hyvä puoli on, että Tuike rakastaa kun sille nakellaan lunta ja se rakastaa lumen kolausta. :D Pomppii aina hullun lailla kolan edessä ja kun lumet viskataan pois kolasta Tuikkis yrittää napata ne kiinni.

Kuvasta kiitoksia Paulalle. (: