Kyllä me treenataankin

Tänään (tai itse asiassa eilen, kun kello on jo yli puolen yön) oli taas aksatreenit. Jostain syystä en osaa kirjoittaa aksatreeneistä yleensä mitään, mutta kyllä me treenataan säännöllisesti kerran viikossa agia. Meillä vaihtui ohjaaja kesäkuun alussa, hauska miten uusi ohjaaja aina huomaa uudet virheet. Mutta edelleen mulla on ohjaajan mielestä ihan huippu koira. (: Mie ite vaan tyrin sitten senkin edestä. Keskityn liikaa koiraa ja menen sitten sen mukana. Tästä tavasta nyt pitäisi päästä eroon. Nämä oli nyt viimeiset treenit ennen Maaningan kisoja.

Päätin sitten vielä vähän tokoilla nyt yöllä. Otin hieman seuraamista ja perusasentoja, ne Tui teki loistavasti. Sekä hieman merkin tarjoamista, tämäkin alkaa hiffaamaan hyvin. Yhden luoksetulonkin tein ja Tui tuli ok. vauhtia. Loppuun oli pakko kokeilla muistaako Tui vielä tunnaria ja kappas ei muistanut. Ensin toi väärän, toisellakin toi. Sitten tuli kolme peräkkäistä onnistumista, mutta kapulan palautus kusee taas pahemman kerran, Tuike pysähtelee taas matkan varrella. Selvästi pitäs ruveta treenaaman tunnaria taas enemmän.

Oikeestaan pitäs treenata kaikkea enemmän, mutta mun oma motivaatio on ollu ihan hukassa toukokuun möllitokon jälkeen. Tuike vain yleensä lusmuilee ja väsyy heti pienestäkin treenistä, se ei oikein motivoi treenaamaan. Jos en saa omaa motivaatiota takaisin niin tätä vauhtia Tuikesta ei kyl ikinä tule valiota. Lisäksi epäonnistumiset aina ohjatuissa treeneissä syö mun motivaatio jatkaa lajia Tuiken kanssa. Meidän treenit on alkanutkin mennä siihen, että tehdään vain niitä asioita jotka sujuu, ei ollenkaan niitä jotka ei suju. Saapa nähdä kuinka tässä sitten lopulta käy.