Kuriton harjakoira hakuilee

Tänään suunnattiin hakutreeneihin ampuradan viereen. Aluksi Tuike oli vähän ahdistuneen näköinen paukuista, mutta ei kummemmin niihin reagoinut. Odotti sitten autossa ensin kahden koiran treenit. Autosta otettuani sen se ei ihan niin ahdistuneelta enää näyttänyt, mutta vähän vielä. Mutta kun hommiin alettiin niin unohti paukut kokonaan. :)

Ensimmäisenä oli tarkoitus tehdä tyhjä pisto toiseen etukulmaan. Yksi maalimies lähti kuitenkin jo kävelemään valmiiksi piiloonsa, joka oli noin 150 metrin kohdalla. No Tuikehan ilmaisi sen maalimiehen, vaikka ei ollut ihan piloon kerennyttää ja vaikka mie huutelin jo Tuikea takaisin. Mentiin näytölle ja sieltähän se maalimies sitten löytyi. Huoh. On se vaan vähän kuriton. Laitoin uudestaan tyhjälle ja saatiin se tyhjäkin aikaiseksi. Sitten toiselle etukulmalle maalimiehelle. Tehtiin nyt niin, että maalimies kutsui Tuikea näytölle. Ja pinkoihan se vähän lujempaan, loppuun vetikin jo.

Viimeiselle maalimiehelle laitettiin yksi ihminen kävelemään keskilinjaa eteenpäin ja Tuike ei saanu välittää siitä. Kolme kertaa se juoksi vähän matkaa eteenpäin ja lähti sitten keskilinjalla etenevän ihmisen suuntaan. Kolmannella kerralla kielsin jo Tuikea pelkän kutsumisen sijaan. Ihme ja kumma Tuike kesti tämän todella hyvin. Se lähti vielä kohtuu innokkaasti ja löysi maalimiehen. Taas näytölle kutsuttiin ja nyt juoksi tosi hyvin näytölle. Jes, tätä jatketaan. Loppuun juoksenteli vähän aikaa, eikä välittänyt silloinkaan paukuista mitään. Hieno harjakoira se on, kunhan se alkaa vähän kuuntelemaan hakumettälläkin.