Lähes 1700 kilometriä, auringonpaistetta ja hyviä treenejä

Kaikki ei aina mene suunnitelmien mukaan ja eipä mennyt nytkään. Kaveri sairastui pari päivää ennen kuin meidän piti lähteä vaeltamaan. Ei sitten päästy sinne, mutta elämä on. Käytiin kuitenkin laavuilemassa muutaman tunnin reissu Vaatungilla. Vilppi kävi uimassa monta mutkaa ihan omaksi huvikseen ja yhdessä vaiheessa nakkeltiin koirille keppejäkin haettavaksi. Ja syötiin tietenkin makkaraa ja keitettiin kaakaota ja muuta asiaan kuuluvia juttuja.

Yllä olevat kuvat © Krista, kiitoksia! Viimeisessä esittelen kuinka voi nostaa koiran vedestä laiturille. ;)

Sunnuntai iltana sain hyvän idean lähteä käymään kaverin luona Lahdessa Vilpin kanssa. Niimpä maanantai aamulla sitten pakkasin auton ja ajettiin noin 750 kilometriä etelää kohti. Iltapäivällä sitten oltiinkin jo Lahdessa Lindan luona. Samana iltana käytiin lähellä koirarannalla kuvaamassa ja uittamassa koiria. Linda sai todella upeita kuvia Vilpistä:

Treenailtiinkin koirien kanssa reissun aikana, kokeiltiin Vilpinkin kanssa taas jälkeäkin ja oli kyllä ihan unohtanut sen syksystä. Ehkä pitäisi treenata taas jälkeäkin. Keskiviikkona käytiin Mäntsälässä treenamaassa Heinin luona. Saatiin kyllä todella paljoa apua Vilpin tokoiluun Heiniltä, kiitoksia vielä! Erityisesti saatiin hyviä neuvoja noutoon ja liikkeestä seisomiseen, joidan kanssa olen ollut itse ihan hukassa. Nouto aloitetaan ihan alusta asti uudesta naksuttelemaan taas. Liikkeestä seisominen (käsittää nyt erityisesti luoksetulon pysäytyksen ja merkeille/ruutuun pysäytyksen) taas ruvetaan tekemään lelun kanssa. Pysähtyi kuin seinään lelun kanssa kun heilautti vähän kättä. Yksinkertaisia juttuja, mutta empä vaan ole jostain syystä itse tajunnut.



Kiitos näistäkin upeista kuvista Linda Toivoselle! Vilpin seisomakuvaa on pakko kommentoida sen verran, että kauhia kun sillä vaan onkin lyhyet jalat. :D Saapa nähä miltä se näyttää kun sen (leikelty) turkki kasvaa taas täyteen mittaansa. Reissu oli kyllä erittäin mukava, mutta olipa tänään mukava tulla kotiinkin ja ajaa taas tuttuja tutumpiakin (pikku) teitä. Huomenna sitten alkaakin karu arki taas kun täytyy mennä töihin. Mutta taisin sentään Lahden reissun myötä löytää oman kadonneen treenimotivaation. Ei tullut ihan turhaan ajeltua lähes 1700 kilometriä (Pyhäjärvellä oli halvinta 98 bensaa reissun aikana, vain 1,604!) ja kärsittyä kuumassa ilmastoimattomassa autossa.