keskiviikko 19. syyskuuta 2012

Tavallista tylsää arkea päivästä toiseen



Vilppi on aivan ihastunut tuohon minun valkoiseen karvalankomattoon. Se on nukkunut siitä lähtien kun sen ostin talvella niin nukkunut todella usein siinä. Erityisesti se tykkää kuitenkin kieriskellä siinä ja samalla äristä ja vielä mukavampaa siitä tekee jos on märkä ja paskainen. Olen kyllä huomannut ettei tuo ole maailman kätevin kyllä koirien kanssa asuessa, mutta muuten aivan ihana. Tuike onneksi on kiltti ja nukkuu useimmiten tuossa koirien omassa pedissä. Joskus Tuikekin haluaa sotkea ja yrittää hypätä sohvan nurkkaan nukkumaan, mutta julmasti se ajetaan sohvalta alas. Silloin kuin minulla oli vielä nahkasohva sai koirat nukkua sohvalla, mutta tuo nykyinen kangassohva kerää karvaa niin että parempi koirien nukkua lattialla. Kehtaa sitten vieraatkin ehkä istua sohvalla.


Olemme myös lenkkeilleet vaihtelevissa maastoissa ja pitkästä aikaa kamerakin oli mukana lenkillä. Upeasti ruska värjää täälläkin jo puut ja maan, kelpaa lenkkeillä kyllä metsissä nyt. Kilometrejä on kyllä kertynyt aivan luvattoman paljon autoon, kun ei paljoa olla tästä kämpiltä lenkille käyty. Kun on tottunut ikänsä lenkkeilemään niin että koirat saa juosta huoletta irti eikä tarvitse miettiä tuleeko joku vastaan vai ei niin on ollut vähän totuttelemista. Joten usein tuleekin otettua se auto ja ajettua jonnekkin muualle lenkkeilemään (ja sitten opiskelijana huomaa tuhlanneensa kaikki rahat bensaa).

5 kommenttia:

Katja kirjoitti...

Karvalankamatosta on aina yhtä mieltäylentävää siivota koiran paskaa.. varsinkin ripulisellaista. Nimim. kaksi kertaa siivonnut ja matto ei mahdu edes kylppäriin sisälle :D

Saara kirjoitti...

Onneksi kumpikaan ei ole vielä minun matolle ole onnistunut kakkimaan. :D Kerran oksennuksen olen vain joutunut pesemään ja sekin sattui sopivasti juuri ennen kuin oli tarkoitus pestä muutenkin koko matto.

Sarianne kirjoitti...

Pissatkin on muuten ilahduttavan hankalat bogata karvalankamatosta! Ne löytää vain astumalla päälle :D

Mira kirjoitti...

Voi ihania kuvia, varsinkin ensimmäinen! Sydän meinas sulahtaa! :)

Saara kirjoitti...

Sarianne, Onneksi ei ole moisestakaan kokemusta, ei kuullosta kovin kivalta. :D

Mira, Kiitos kehuista! :)

Blog contents © Paimenten poluilla 2010. Blogger Theme by Nymphont.