Nyt se toinen sairastaa

Tiistaina oli taas Tuiken agilitytreenit. Vilppikin pääsi pitkästä aikaa mukaan, oli mukana lämmittely ja jähyttelylenkeillä ja treeniajan odotti autossa. Ei nähnyt autosta suoraa halliin, joten oli tainnut olla hiljaa ja rauhassa. Lenkeillä juoksi innoissaan muiden kanssa. Tuiken kanssa reenit meni aika kivasti, tehtiin vähän vaikeampaa pätkää ja saatiin tiettyjä kohtia oikeasti hinkatakkin. Tykkäsin ja taisi Tuikekin tykätä. :) Eilen käytiin hallilla tokoilemassa Vilpin kanssa. Aluksi päästi pari haukahdusta sivulle tullessa ja seuraamaan lähdössä, mutta muuten tokot meni aivan loistavasti. Tehtiin jonkun mittaiset paikalla olotkin ja sekä istuminen että makuu sujui ilman ongelmia. Aloiteltiin jo vähän tokohypyn treenaustakin minikorkuisella esteellä. Hihna seuraaminenkin onnistui.

Eilen illalla sitten lenkillä Tuike onnistui jotenkin katkaisemaan yhden kyntensä, joten se saa taas taukoa. Ja mie saan taas alkaa lenkkeillä vain yhden koiran kanssa... Ei yhtään kiva. Tänään lenkkeilessä kyllästyin Vilpin turkkiin, kun se kastuu niin se ei ihan hetkessä kuiva kun sitä on paljon ja se on (ainakin minusta!) pitkääkin. Joten, tein sille sadetakin! Siitä ei tullut ihan yhtähieno kuin miun ajatuksissa. Testattiin sitä iltapäivästä kun treenailtiin pihalla porukalla tokoa ja kyllähän se pietti koiran kuivana, joten toimii vaikkei niin hieno olekkaan. Katsotaan viitsisikö ottaa siitä jonkunlaisen kuvan jossain vaiheessa. Vil oli kuitenkin tänäänkin erittäin pätevä, ei välittänyt lätäköistä (eikä takista) mitään. Myöskään liikkurointi ei tuottanut ongelmaa. Sen kanssa on kyllä niin kiva tokoilla. :)

Koska kamera ei viitsi ulkoilla näillä keleillä niin postauksen kuvat ovat kivoja kännyräpsyjä. Vilpin kuvasta huomaa hyvin miten sillä ei ole yhtään vielä (vai enään) lihaksia. Ja on se vielä muutenkin pieni koira karvojensa alla.