Vilppi palasi juurilleen

Lähdimme illasta katsomaan tutun luokse Vilpin kanssa hevosta, vuohia ja sonneja. Viime syksynä kerkesimme kerran aikaisemmin käydä kanssa katselemassa samoja elukoita. Viimeksi Vilppi oli "hieman" erilainen kuin tällä kertaa. Ensimmäiseksi nähtiin hevonen ja Vilpin reaktio oli aikalailla juuri sellainen kuin osasinkin odottaa. Meni haukkumaan karvat pystyssä tuota outoa otusta. Täytyy tässä vaiheessa huomauttaa, että nämä eläimet on erittäin tottuneita tällaiseen, eikä kukaan niistä välittänyt Vilpistä. Haukkumalla tuo yleensäkin reagoi kaikkiin uusiin asioihin. Hevonen vietiin pihalta sisälle ja Vil tuli haukkuen perässä ja sitten lähti katselemaan muualle.


Seuraavaksi sitten vuohet saivat ruokaa ja sama reaktio vuohillekkin, tosin karvat ei enää niin pystyssä olleet. Ja sonnit nähdessä taas sama reaktio. Kun sai alun haukkumiset haukkua alkoi ne eläimet oikeasti kiinnostaa ja ois halunnut niitä haistella vähän, mutta aina kun ne liikahti niin lähti kaemmas ja haukkumaan. Pikkuhiljaa tottui eläimii ja uskalsi niitä haistella ja se haukkuminenkin jäi lähes kokonaan. Ihan satunnaisesti saattoi vielä johonkin äkkinäisempiin liikkeisiin regoida haukkumalla. Häntäkin laskeutui kokonaan alas ja kierteli sitten lopussa vuohia "paimentaen" siis sen tyylisessä asennossa.



Se mikä tuntuu aina vaan niin oudolta Vilpin kanssa. Se irtoaa aika kauaskin miusta toimimaan ja puuhailemaan. Sitä ei pelota erilaiset alustat tai korkeat paikat tai muut tämän tapaiset asiat. Tuike kun pysyy aina jalassa kiini ja pelkää kaikkea vähänkin oudompaa. Mutta täytyy sanoa, että tuntuu todellakin hyvällä tavalla oudolta! Hallintaa vain pitäisi kyllä taas treenata Vilpin kanssa, tämä hihna ajan jakson aikana se on vähän kadonnut. Tai kyllähän se tottelee, mutta ääntä täytyy korottaa. Mutta onhan pienellä Vilpillä pitkän ajan juoksemisetkin juoksematta. Että osaksi kai tuo selittynee silläkin. Niin ja te jotka luette, ei kannata tottua näin tiiviiseen päivittelytahtiin. :D