perjantai 13. huhtikuuta 2012

Harrastamme extreme-rapaurheilua ja aikaisia aamuja

Vilppi on aina ollut hyvin aamuvirkku, ehkä johtuu siitä että ihan sen ollessa pieni menin monesti jos viideksi töihin. Edelleen joudun menemään aika aikaisian töihin ja aamu-unisena aamut ovat mulle vaikeita aina. Haluan torkuttaa aina vähintään sen puolituntia. No Vilppi on keksinyt että torkuttaminen on aivan turhaa ja hyppää miun päälle 10-15 minuutin torkuttelun jälkeen. Ärsyttävää ja toisaalta aika söpöä kun se sitten tunkee vieree makaamaan, mutta ehkä kuitenkin enemmän ärsyttävää.


Tänään käytiin lenkkeilemässä Vilpin kanssa ja meidän lenkkireitti oli hieman muuttunut, kiitos soranajon. On hienoa kun maantien reunassa ei viitsi kävellä kun sorarekat ajaa vähän väliä vähintää 80 km/h ohi kapealla tiellä ja mettässä kulkeva tie on mutavellin peitossa. Rekat siis ajaa tuota mettätietäkin ja se se on kyllä näköinenkin. Ylläolevat kuvat valaisevat hieman asiaa. Urhoollisesti kuitenkin Vilpin kanssa kävimme lenkkeilemässä tuolla. Onneksi Vil puhdisti itseään lumihangessa hyppimällä lenkin jälestä, ettei sitä tarvinnut kuin kuivata.

2 kommenttia:

Takku kirjoitti...

Tommoinen torkutuksenkeskeyttäjähän olisi hyvä :D Kun kävin vielä koulua joskus kauan sitten, ei jäänyt kertaan viikossa kun nukuin pommiin torkuttamisen takia. Itse asiassa useammin taisin tulla myöhässä kouluun kun ajoissa.

Saara kirjoitti...

Tosin torkutan loppuajan vain koira vieressä :D

Blog contents © Paimenten poluilla 2010. Blogger Theme by Nymphont.